30. lokakuuta 2009

Muusipiirakka (cottage pie)

Olenkin tuotteliaalla tuulella ja ploggaan nyt tämänkin keksinnön. Alunperin resepti oli jossakin läpyskässä, ehkä Etiketti-lehdessä, ehkä jossain muualla. Siinä tämä mainittiin joksikin meksikolaiseksi padaksi, tai vastaavaksi. Ehkä kaikki, missä on papuja ja chiliä on meksikolaista. Tämä keittelys lienee oikealta nimeltään cottage pie, joka on englantilaista perua ainakin wikipedian mukaan.

Resepti
Valmistelu n. 15 minuuttia, kokonaisvalmistusaika n. 1-1,5 h
  • Noin kilo jauhoisia perunoita
  • 400 g ruskeita papuja
  • 400 g valkoisia papuja
  • 400-800 g tomaattimurskaa
  • 400-600 g naudan paistijauhelihaa
  • pari sipulia
  • pari valkosipulia 
  • chiliä, pippuria, suolaa
  • hieman maitoa ja voita perunamuusiin
Kuoritaan ja keitetään perunat kypsiksi. Valutetaan ja huuhdellaan pavut. Jos valkoiset pavut ovat tomaattiliemessä, eipä tarvinne liotella. Perunoiden kiehuessa silputaan sipulit ja valkosipulit pannulle kuullottumaan öljytilkan pariin ja hetken kuluttua lisätään ja ruskistetaan jauheliha.  Chilin (jossakin muodossa) ja suolan voi lisätä nyt maustamaan ainekset. Käytin ehkä ruokalusikallisen Chilikaupan sauhua, joka on savuista valkosipulichiliä. Tällä annoksella saa melko tulisen sopan aikaiseksi. Chiliä saa olla ihan reilusti, sillä perunamuusi leikkaa pahimman potkaisun.

Kun liha on ruskistettu, kaadetaan joukkoon pavut ja haudutellaan niin, että ne hieman pehmenevät ja saavat ehkä väriäkin pannusta.  Kaadetaan tomaattimurska joukkoon ja annetaan hautua, kunnes perunat ovat kypsiä. Murskaa (tai kokonaisia säilyketomaatteja) mukaan maun perusteella, yksi on ehkä hieman vähän.

Kun perunat ovat kypsyneet, muusataan ne. Sekaan ehkä 50 g voita, hieman suolaa ja maitoa, sillä näin perunamuusi kuuluu tehdä. Muusi pitää levittää ylempänä keittyvän materiaalin päälle, joten ei kannata tehdä kovin paksua sementtiä. Lämmitetään uuni 200 asteeseen.

Jauhelihaa maustetaan ja lisätään pippuria, suolaa ja muita tarveaineita jos tarvitaan ja sotku kaadetaan sen verran suureen vuokaan, että muusin saa levitettyä seoksen päälle. Muusi pitää asetella melko varoen päälle, jotta siitä muodostuu yhtenäinen kansi. Muusiin voi tehdä kaikenlaisia tyylikkäitä geometrisia kuvioita, sillä pelkkä tasainen pinta paistuu vähän tylsästi. Alkuperäisessä ohjeessa muusia pursoteltiin pieniksi nystyröiksi, muttei sellaista kiireinen nuori mies ehdi tehdä.

Uunitetaan muusia 20-30 minuuttia, kunnes pinta on saanut hieman väriä. Ei kannata syödä kaikkea kerralla, koska toisena päivänä maku on parhaimmillaan, kuten yleensäkin pataruokien kanssa on. Ja keittojen.

Laiska nälkä

Piti plogata jo pari päivää sitten eräänlainen cottage-pie -viritys (lihamössön päällä  perunamuusia kansanomaisemmin), mutta on ollut kiire ja niin pois päin. Tänään loputkin tuosta oli jo syöty, niin piti improvisoida pikaruoka kaikesta mitä löytyi. Plogaan muusipiiraan myöhemmin ja tämän suurreseptin nyt.

Herneitä ja nakkeja
  • herneitä (pakastepussi tai jotain)
  • nakkeja (oikeita, esim. vanhanajan nakit)
  • sipulia, jos olisi muistanut
  • seuraksi kananmuna, jos olisi muistanut
  • päälle makeaa chiliä
Kuullotetaan sipulia, sulatellaan pakasteherneet mikrossa samalla, pilkotaan nakit parin sentin paloiksi ja lyödään pannulle. Kun ainekset alkavat kärventyä mukavasti, eikä jaksa enää odottaa, siirretään tavarat lautaselle ja syödään. Oluen tai vastaavan kera.

Tämä on merkittävä resepti siksi, että enpä muistanutkaan miten hyvä yhdistelmä paistetut herneet ja sipuli ovat (vaikka en muistanut sipulia). Pitää tehdä paremmalla ajalla paremmin.

25. lokakuuta 2009

Punaviini: Lindemans Cawarra Shiraz-Cabernet

Hain Stockan Alkosta jotain viiniä, mutta kun sellaista ei tietenkään löytynyt, nappasin mukaani tämän tilausvalikoiman viinin. Pitänee hakea loputkin talteen, sillä tämähän oli suorastaan loistava etenkin hintaisekseen n. 8,2 euroa).

Viiniwebissä on lisää arvosteluja. Maku on pehmeä, melko täyteläinen ja lämpimän mausteinen. Tuoksu on rikas ja marjaisa. Pitänee hakea lisääkin tätä.

24. lokakuuta 2009

Timjamiperunat

Tämä on mainio peruslisuke. Tehdessä pitää temppuilla sen verran normiperunoita enemmän, että ajattelin tämän olevan plogaamisen arvoista

Ainekset
Valmistusaika: valmistelu 10 min, keittäminen 20 min, uunissa n. 30 min

  • 1 kg kiinteitä perunoita
  • lisäksi muutama porkkana, ehkä lanttua tai nauristakin, keltajuurta ja lohkottuja sipuleita
  • voita tai öljyä (tai molempia!)
  • timjamia, kuivattua tai tuoretta, kumpikin käy
Pestään ja lohkotaan perunat, näitä on mun mielestä ihan turha kuoria. Jos peruna on keskikokoinen (!), riittää kun lohkoo juureksen neljään osaan. Esikeitetään noin 20 minuuttia. Esikeittäminen lyhentää paistoaikaa ja perunoihin saa nopeammin mukavan pinnan ilman, että ne kärähtävät.

Lohkotaan muut juurekset noin perunan kokoisiksi, porkkanat ja sipulit voi laittaa perunoiden mukana uuniin, mutta muut kannattaa myös esikeittää. Öljytään vuoan pohja ja lyödään perunat + muut kasvit sisälle. Ripotellaan päälle reilusti timjamia (ehkä ruokalusikallinen) ja suolaa. Lohkotaan päälle hieman voita (50 g riittänee), tällä saa mukavan paistopinnan. Sekoitellaan kasvit ja uunitetaan noin 30 minuuttia tai kunnes perunoilla on mukava paahtunut ranskispinta.

Uusien perunoiden kanssa kannattaa ehdottomasti käyttää runsaasti silputtua sipulia; sipulin ja voin yhdistelmästä tulee mahtavan makuista.

Kaaliin käärittyä sikaa ja riisiä

Tämä resepti kuuluu kategoriaan, jonka keksin äskettäin. Katsotaan mitä saadaan aikaiseksi. Olen addiktoitunut kokkiohjelmiin ja Anthony Bourdain tuurijuoppoillessaan söi jossakin ravintolassa kaaliin käärittyä mausteista sikaa. Olen pidemmän ajan halunnut tehdä kaalikääryleitä ja tämä tuntuu sopivan epätavallistelta tavalta tehdä mokomia. En hirveästi pidä siasta, mutta jospa tällä tavalla maustamalla siitä saisi syömäkelpoista.

Suunnitelma
  • 1 kaali (keskikokoinen savoy-kaali, ehkä1,5 kg kimpale)
  • 500 g kassleria
  • sinappia, suolaa, mustapippuria
  • chiliä
  • 2 dl riisi-ohraseosta
  • 1 keskikokoinen sipuli
  • 1 yksikyntinen tai 2-3 tavallista valkosipulia 
  • soijaa
  • kanalientä n. 5 dl
Ruskitetaan kimpale kassleria pannulla. Poistetaan kimpale pannulta ja sekoitetaan sinappia (käytän omatekoista dijon-tyylistä mössöä, plogaan tämänkin niin kauan kuin muistan reseptin), suolaa, mustapippuria ja hieman öljyä (käytin chiliöljyä). Tästä muodostuu juoksevahko tahna, joka tahkotaan sian pintaan. Laitetaan sika tunniksi tai pariksi 150-asteiseen uuniin, jossa se saa hautua mureaksi ja melkein kinkkumaiseksi.

Sian seuraksi tehdään höyrytettyä ja maustettua riisiä. Kuullotetaan pari desiä riisiä sipulin, valkosipulin ja chilin kanssa kanssa hetki. Lisätään kanalientä puolisen litraa, sen verran, että lientä on tuplasti riisin verran. Maustetaan soijalla, jos kanaliemi ei ole kovin suolaista. Keitetään niin kauan ilman kantta kunnes riisi on "kraatereilla". Sitten kansi päälle ja haudutetaan riisi valmiiksi pienellä lämmöllä (3).

Keitetään kaali kuten kaalikääryleitä tehdessä. Koverretaan kanta pois ja pistetään pataan kiehumaan suolaliemessä. Kaali on kypsää kun uloimmat lehdet ovat pehmeitä.

Lohkotaan sika puolikkaan kananmunan kokoisiksi kimpaleiksi ja irrotellaan kutakin kimpaletta kohti yksi lehti. Loput kaalista silputaan riisin joukkoon. Tehdään kääryle siten, että laitetaan yhden lehden kulmalle pala sikaa ja seuraksi riisiseosta. Taitetaan kaalin reunat ensin seoksen päälle ja sitten rullataan nyytiksi. Ei tarvinne tehdä niin tiiviitä paketteja kuin normaaleista kääryleistä. Pistetään kääryleet sian paistoihralla valeltuun vuokaan ja valellaan vielä kääryleiden pinta samalla tavaralla. Kääryleitä paistetaan noin tunnin ajan 175-asteisessa uunissa, puolivälissä paistamista kääryleet valellaan siirapilla ja pohjalle valuneella paistoliemellä. Paistoaika voi olla vähän pitkähkö, 30-45 minuuttiakin voi riittää.

Katsotaan mitä tulee. Lisukkeeksi tulee paahdettuja timjamiperunoita ja porkkanoita. Koitanpa plogata tämänkin muistaessani.

Aftermath
Tämähän onnistui mainiosti. Sian kuorrutus teki kimpaleen pinnasta rapean ja jokaiseen palaan sai leikattua hieman paistopintaa. Liha olisi voinut suolaantua enemmänkin sisältä. Lihan rakenteesta tuli juuri sopivaa, palat suorastaan lohkeilivat irti. Pitkä haudutus kannatti.

Kaalia oli juuri tarpeeksi, riisiä jäi muutama lusikallinen yli. Yhteen kääryleeseen meni pari pienempää lehteä, jotta niistä sai käärittyä nyytin kaltaisen virityksen. Paistamiseen meni noin tunti, niin kauan, että kääryleiden pinta oli ruskehtavaa. Paistinnestettä ei juurikaan tullut, joten tein reilun desin siirappiliuosta, jossa oli puolet oliiviöljyä (sitä sattui olemaan riittävästi).

Encorena tein vielä ruskean kastikkeen, jota maustoin kasvisliemikuutiolla, parilla lusikallisella sinappia ja tilkalla kermaa. Tulikin oikein perinteisen makuinen illallinen.

Glaseeratut porkkanat

Glaseeraus tarkoittanee viimeistelykastiketta, jota esimerkiksi sivellään lihan pintaan paistamisen jälkeen tai ehkä aikana. Ainakin se kuulostaa hienommalta kuin kastike tai soosi.

Tässä tapauksessa porkkanat (tai muut vihannekset) kypsennetään hitaasti kastikkeessa, josta muodostuu lopuksi paksuhko ja maukas tahna, joka sopii erityisen hyvin riisin kanssa. En muista mistä kokkiohjelmasta tämän pöllin, mutta ainakin se yksi hullu ranskalainen naisihminen teki porkkanoita vastaavalla tavalla ja Jamie Oliver uittaa paljon asioita balsamico etikassa.

Ohje
Kaikki ainekset ovat vähän sinne päin, teen tämän aina hatusta vetämällä fiilispohjalta. Valmistusaika: valmistelu 5-10 min, kypsymisaika 20 minuuttia.

  • 5-6 keskikokoista (*) porkkanaa
  • pari desiä punaista balsamico -etikkaa (ei tarvi olla huippulaatuista)
  • pari ruokalusikallista hunajaa (tai sokeria tai hieman vähemmän siirappia)
  • pari ruokalusikallista voita
(* joskus vielä ploggaan kuinka tulkitaan ruokaohjeissa annetut "keskikokoismitat" SI-järjestelmän mukaisiksi tolkullisiksi yksiköiksi)

Porkkanat puolitetaan tai neljänniksitetään pitkittäin noin sentin paksuisiksi lohkoiksi. Ei kannata tehdä liian pieniä, koska muuten porkkanat kypsyvät liian nopeasti. Porkkanat heitetään pannulle voin ja hunajan kanssa ja kuullotellaan hetki, jotta niille tulee hieman pintaa. Pari-kolme minuuttia riittänee.

Päälle kaadetaan balsamico-etikkaa sen verran, että porkkanat eivät aivan peity. Sekoitellaan hieman ja jätetään kypsymään noin 20 minuutiksi, sekoitellaan välillä. Porkkanat jäävät al denteksi, puraistessa pitää tuntua jotain, sillä ylikypsät porkkanat ovat kammottavia. Kastike on valmis kun se on sakeutunut paksuhkoksi tahnaksi siten, että se melkein valuu lastaa pitkin. Etikka ja hunaja karamellisoituvat hieman, kastike on vain kevyesti hapan, mutta ei toisaalta liiankaan makea.


Kuten jo sanoin, kastike toimii aivan erityisen hyvin riisin kanssa, mutta myös paistetut perunat ovat hyvää seuraa. Porkkanoiden lisäksi voi lisätä paprikaa, varmaan myös kukkakaali toimii maun puolesta. Paprika kypsyy nopeammin, se kannattanee lisätä n. 10 minuutin kohdalla.

20. lokakuuta 2009

Kananrintaa jogurttimarinadissa

Tästähän piti plogaamani, mutta omenataskut sekoittivat päätä. Nyyssejä lukiessa tuli pitkästä aikaa jotain kiintoisaa vastaan ista ainaisen aikuisten ihmisten kiukuttelun lisäksi (avohoito, avohoito...). Jogurttimarinoitua kanaa.

Tein vastaavaa joskus aikaisemmin korianterin ja kardemumman kanssa, mutta tulos jäi vähän laimeaksi. Jospa koitetaan uudestaan reilummalla maustekädellä. Citymarketissa oli jopa sopivasti kana sisäfileetä. Hämmentävästä anatomiasta huolimatta Google löysi sopivan oloisen reseptin, joka 600 g kimpaleelle sovitettuna on jotain seuraavaanlaista:

Suunnitelma
Valmistelu: 15 min, marinointi reilusti yön yli 24 h, paistaminen 1 h

  • 600 g kanan rintafileitä
  • 0,5 l maustamatonta jogurttia
  • tiraus oliiviöljyä
  • 2 yksikyntistä valkosipulia
  • n. 5 cm tuoretta inkivääriä raasteena (2-3 rkl)
  • 2 limen mehu
  • kanelitanko
  • pari tuoretta chiliä omista puskista
  • jeeraa (roomankuminaa)
  • mustapippuria
  • suolaa
Huuhtaistaan fileet. Silputaan valkosipulit pieneksi hakkeeksi, puhdistetaan chili siemenistä ja silputaan mukaan. Inkivääri raastetaan hienoksi. Raastaminen helpoiten jos inkivääri on pakastettu ja kuorittu, yleensä tuota onkin kimpaleen verran pakastimessa kuorittuna.

Sotketaan hakkelus, lime ja mausteet keskenään vuoassa. Maistaminen lienee turhaa, mutta mausteita on sopivasti jos silmät vuotavat olohuoneessa. Sekoitetaan koko roska jogurttiin ja maistetaan nyt. Säädetään pippuria ja jeeraa sen verran, että erottuvat. Tavoitteena on kevyesti tulinen sotku, jossa maistuvat jeera, inkivääri ja valkosipuli.

Omat chilini ovat melko voimakkaita, reippaasti jalapenoja tulisempia, muttei kuitenkaan habaneroja.  Tahnat ja jauheet varmaan toimivat yhtä hyvin, mutta käytetään näitä kun kerran satoa tuntuu vieläkin tulevan.

Asetellaan kuolleen kanan palat vuokaan marinadiin ja liikutellaan siten, että marinadia on joka puolella. Kääritään vuoka kelmuun ja jääkaappiin odottamaan seuraavaa päivää.

Ohjeessa kanan palat paistettiin kahdessa 30 min erässä. En nyt löytänyt yksiselitteistä ohjetta pitkään haudutukseen, mutta tämä lienee ihan käypäisä ohje. Lopusta marinadista saanee keiteltyä kokoon kastikkeen lisukkeille. Mutta tämän näkee huomenna.

Aftermath
Töiden jälkeen laiskotti, enkä jaksanut lähteä paistamaan kahta erää. Eli työnsin koko roskan 175 asteiseen uuniin. Lisukkeeksi tuli täysjyväriisiä (en pidä siitä yhtään, mutta ei ollut muuta) ja glaseerattuja porkkanoita ja paprikaa, josta plogailen myöhemmin jos vielä jaksan. Nämä toimivat mainiosti lisukkeena riisille ja oikeastaan mille vain. En oikein jaksa enää höyrytettyjä vihanneksia, joten pakolliseen ruokaympyrän kulmaan pitää ujuttaa jotain ekstraa.

Tuollaisen nykyisen rasvattoman, laktoosittoman, ilmeettömän ja mauttoman jogurtin käyttäminen pitkässä haudutuksessa olikin vikatikki, jogurtti ei kestänyt sitä. Tulikin kökkäreistä, eikä sellaista paksua kastiketta, jota olisi odottanut. No, seuraavalla kerralla ostetaan mainiota turkkilaista jogurttia ja perheen pierutautiselle lääkettä.

Mutta maku oli kerrassaan loistava. Paistoajasta olisi voinut tiputtaa 20 min pois, sillä nyt kana melkein hajoili koskiessa. Enpä löytänyt jeera-purkkia mistään, joten tyydyin lisäämään curry-sekoitusta (korianteria, mustapippuria, tilliä, kurkumaa, jeeraa ja jotain, mitä en muista). Kurkuma värjäsi paistoksen ikävän keltaiseksi, mutta maistui sentään hyvälle.

Eines: Pouttu omenatasku

Citymarketissa oli halvennuksessa Poutun omenataskuja. Omenaa ja rapea pitsamainen kuori, voiko mikään mennä vikaan?

Söimme mokomat vaniljajäätelön kera iltapalaksi (lienee turha tehdä laajempia eläkesuunnitelmia) ja alkuinnostuksen jälkeen mielen valtasi masentava pettymys. Omena oli aivan liian makeaa ja ehkä hieman suolaista. Vaniljajäätelön kanssa toimi, mutta yksinään olisi jäänyt aivan liian makeaksi. Harmi, hapan omena olisi toiminut mainiosti.

Kinkkutasku pitänee koittaa seuraavaksi. Kuoren koostumus oli samanlainen kuin esimerkiksi italianleivässä, mikä on varsin mainiota leivänpaahtimen läpi käytettynä.

19. lokakuuta 2009

Ravintola: Ikea

Lähestulkoon nolottaa kirjoittaa ensimmäistä "ravintolajuttuani" Ikeasta, mutta minkäs teet. Kokemus ainakin oli sen verran järkyttävä, että se kannattaa dokumentoida jälkipolville. Ilmeisesti Ikean pöperöt ovat saavuttaneet ainakin jonkinlaisen establishmentin hameväen piirissä - ainakin juttujen perusteella. Olen nytttemmin vakuuttunut, että kyseessä on enemmän jonkilainen silmittömän shoppailukokemuksen aiheuttama euforinen mielenhäiriö, jonka vallitessa ihminen on valmis syömään vaikka pakkausmuovia. Tai sitten mikä tahansa oman keittiön ulkopuolella syöminen on hieno asia.

Joka tapauksessa olimme patjaostoksilla halpojen (ainakin kohtuuhintaisten) joustinpatjojen perässä ja myös vanhempani olivat tutustumassa ostoskeitaaseen. Mikäpä sen parempi paikka tavata kuin ostoskeitaan linjaruokala. Lisätekosyynä jälkikasvukin piti täyttää jogurtilla oman ja lähiympäristön mielenrauhan vuoksi.

Tarjolla oli spagettia + jauhelihaa, jauhelihapihviä- ja pullia, sekä lisäkkeinä keitinperunoita, ranskalaisia ja riisiä. Valitsin ennakkoluulottomasti ison annoksen lihapullia ja ranskalaisia.

6,40 euroa eineslihapullista ja ranskalaiskulhosta kermakastikkeella on mielestäni silkkaa ryöstöä. Pullia oli toki paljon - lautasellinen - mutta valitettavasti puolessa välissä toivoi jo olevansa jossakin muualla. Kermakastike oli kermainen  ja melko mauton (ei erityisen onnistunut yhdistelmä ranskalaisille) ja lautasen reunaan lyöty puolukkahillo taas oli hieman hämmentävä lisäke.

Huhun mukaan halpa ruoka onkin normaaleissa lounarihinnoissa sen jälkeen, kun annosta on täydentänyt salaatilla (0,90 e, ja salaatti tosiaan on salaatinpaloja), leivällä (0,50 e) ja kahvilla (0,70 e), sekä mahdollisesti muulla juomalla kuin vedellä.

Isän tarjoama mantelipiiras oli toki hyvää. Kiitos Marabou.

Onko hinta kallis? Yleisellä lounashinnalla ei. Haluaisinko maksaa mokomasta tuota hintaa toiste? En ikinä. Onko hinta jollakin laadullisella määritteellä kohtuullinen? No ei todellakaan. Ruokahan ei sinällään ollut pahaa, enkä lounaspaikkaa kummallisempaa tarjontaa odotakaan, mutta kokemuksena tämä oli enemmänkin masentava. Laatu kulkee ilmeisesti linjassa Ikeasta raahattavien rojujen kanssa*. Esson baari ja perunamuusi olisi edes nostalginen ja kardiovaskulaarisesti maittavampi kokemus.

Lihapullat ranskalaisilla ja kermakastikkeella

Annoshinta: 6,40 
Maittavuus: 2
Hinta/laatu: 1
Ahdistavuus: 5 (täydet viisi, olkoon tämä viihtyvyyden negaatio vasta keksimälläni asteikolla)

Yhteenveto: Einesruokaa linjastolta kerrassaan ahdistavassa miljöössä. Täyttää välittömän ravinnontarpeen, mutta jättää jäytävän tyhjän tunteen, joka lievenee vain oluella.

* Pitää myöntää, että Ikean yhdistetty keittiösaareke + baaripöytä on mainio keksintö ja kovat ovat odotukset patjoistakin - arvostelujen perusteella.

18. lokakuuta 2009

Viini: Belleruche

Belleruche, arvostelu viiniwebissä. Alkon tuotenumero 456437, hinta 11,15 e tällä kirjoittamalla.

Alunperin hirven kyytipojaksi tarkoitettu viini tuli sitten juotua muuten vain. Ehkä hyvä niin, sillä tämä ei valitettavasti vastannut odotuksia. Maku oli hennohko ja mainostettu pippurisuus oli lähinnä pistävää. Hento maku ei varmaankaan olisi toiminut pataruoan kanssa, eikä viinissä oikein riittänyt muutenkaan täyteläisyyttä. Hyvin yksiulotteinen viini, voimakkaalla mielikuvituksella löytyi marjoja. Tuoksu oli miellyttävän voimakas, harmi ettei makuaisti vastannut nenän odotuksiin.

Erityisesti hintaan nähden melkoinen pettymys.

Hirven palapaisti ja kermaperunat

Saimme appikokelailta, nyttemmin jo realisoituneilta, joitakin hirvenpaisteja. Aikaisemmista tuli tehtyä aivan normaali paisti, routapaistia ja tällä erää ohjelmassa on palapaisti kermaperunoilla. Ruoka piti tehdä alunperin eilen ja palanpainikkeeksi oli varattu Belleruch -punaviiniä, mutta koska se jo tuli juotua, pitää tyytyä aroniatuoremehuun. Punkusta lisää toisessa postauksessa, jotta tulee sekin dokumentoitua (ei maksa vaivaa testata toiste).

Resepti lienee enemmän tai vähemmän perinteinen, perusmakuja ilman kikkailua.

Hirven palapaisti

Ainekset:
  • 600 g hirven paistilihaa (kimpale nyt sattui olemaan 700 g, josta 100 g pojalle muhennokseen)
  • kaksi keskikokoista sipulia (eli n. 100 g pala)
  • 2 laakerinlehteä
  • mausteeksi suolaa ja pippuria
  • voita ruskistamiseen
  • maizenaa ja kermaa suurusteeksi (jos jää liian veteläksi)
Toteutus:
Arvioitu aika n. 2 tuntia + 15-20 min valmisteluun. 
Toteutunut aika oli reilut 3 h, valmistelut 20 min kuvauksineen.


Silputaan ensin pari sipulia pieniksi suikaleiksi ja laitetaan voinokareen kanssa pataan, jätetään kuullottumaan. Samalla paloitellaan hirvi suupalan kokoisiksi palasiksi, ehkä peukalon kokoisiksi. Poistetaan pahimmat rustot ja kalvot. Ruskistetaan palaset pannulla voin ja siirretään pataan sipulien seuraan. Huuhdellaan pannua erien välillä ja siirretään huuhteluvesikin pataan.

Kun kaikki hirvi on ruskistettu, lisätään pannulle pari desiä vettä ja rapsutellaan karstat irti puulastalla. Huuhteluvedet kaadetaan pataan. Vettä lisätään vettä sen verran, että palaset ja sipulit reilusti peittyvät, tällä kertaa vettä tuli vajaat puoli litraa. Maustetaan suolalla ja pippurilla, lisäksi pari laakerinlehteä. Ei tarvi liikaa suolata, kastikkeen maun saa säädettyä lopuksi. Jätetään pata matalle lämmölle (4 asteikolla 1-9) hautumaan pariksi tunniksi. Kansi vain päälle hieman raolleen, tarkistellaan 20-30 min välein ja lisätään vettä jos pata uhkaa kuivua. Liha on valmista kun se lohkeilee nätisti haarukalla kokeillessa.

Runsaan sipulin ja pitkän haudutuksen pitäisi muodostaa paksuhko kastike hirven seuraksi, kuten pörköltin kanssa. Maistellaan hieman kastiketta ja lisätään tarvittaessa suolaa ja pippuria, sekä muistetaan tällä kertaa poistaa laakerinlehdet. Lisätään pieni loraus (pari-kolme ruokalusikallista varmaankin) kermaa, eli 15 % laktoositonta kasvisrasvaemulsiota, joukkoon ja arvioidaan suurustamisen tarve uudelleen.

Valkosipulikermaperunat

Arvioitu aika: tunti kypsymistä + 15-20 min valmisteluun

Hellapoliisi -sivustolta löytyi valkosipulikermaperunoiden ohje ja otin vapauden muokata sitä jonkin verran. Päättelin, että tavaroita on täysin turha kiehutella pannulla ja uuni hoitaa kypsytystoimet enemmän kuin hyvin. Valkosipuleista taas saa mukavan makeita ja pehmeitä paahtamalla ne ensin, eikä perunoiden joukossa ole lainkaan valkosipulin palasia.
  • 1 kg perunoita
  • 4 yksikyntistä valkosipulia
  • vajaa 4 dl (- pari rkl palapaistiin käytetty) kermankaltaista ainesosaa
  • mausteeksi suolaa, chilikaupan savustettua chiliä ja pippuria
Aluksi otetaan valkosipulinkynnet ja laitetaan ne 200-asteiseen uuniin n. 15-20 minuutiksi paahtumaan, sipulit ovat valmiita kun ne ovat puristaessa pehmeitä - sipuleita ei saa polttaa, koska valkosipuli muuttuu kitkeräksi. Sipuleita ei tarvitse, eikä pidäkään kuoria. Paahtaminen toimii myös kokonaisen valkosipulin kanssa ilman, että sen kynsiä tarvitsee irroitella tai kuoria.


Valkosipulin paahtuessa pestään ja viipaloidaan perunat. Tähän saanee hukattua vartin, joten valkosipulit ja pannun saa uunista kun perunat ovat valmiita kuullotettavaksi. Laitetaan valkosipuli syrjään jäähtymään, jotta niihin uskaltaa koskea. Pistetään perunat taas pienissä erissä pannulle kuullottumaan öljyssä ja siirrellään ne siitä vuokaan. Uskallan luottaa siihen, että vuokaa ei tarvitse öljytä.

Pannulla on taas mukava kerros karstaa. Otetaan valkosipulit, leikataan hieman reunaa auki ja puristellaan pehmennyt sisusta pannulle. Valkosipulin pitäisi olla lähes voimaista tahnaa. Maustetaan parilla lusikan kärjellisellä chilikaupan Fatalii's Smoky Magic -chilijauhetta (joka on aivan mahtavaa tavaraa). Lisäksi suolaa ja pippuria myllystä, sekoitetaan ja laitetaan kevyelle lämmölle hetkeksi. Kerma kaadetaan päälle pienissä erissä ja sekoitetaan pannusta maut irti (muistetaan myös jättää kermaa hieman hirvelle). Maistetaan, säädetään maku suolalla ja kaadetaan perunoiden päälle. Uunissa menee ehkä tunti, toivon mukaan kaikki on valmista yhtä aikaa hirven kanssa. Lämpötilaksi arvottiin tällä erää sama 200 astetta kuin valkosipuleillekin.

Ruokalogistiikkaa
Koska tuo tiskaaminen ei ole aivan ominta juttuani, koitan organisoida pöperöiden valmistamisen niin, ettei tarvita ylimääräisiä astioita välisäilytykseen. Lisäksi sopivalla organisoinnilla samat tavarat saa kierrätettyä eri ruokien kanssa. Tällä erää käytettiin vain seuraavia kamoja:
  • valurautapannu 28 cm
  • valurautapata 3 l
  • 2 l mittakulho
  • Fiskarsin japanilainen kokkiveitsi
  • yksi muovinen leikkuualusta lihalle ja sipulille, huuhdellaan välissä
  • yksi lautanen lihoille (olisi voinut käyttää uunivuokaa tai pataa suoraan)
  • uunivuoka
  • puulasta sekoitteluun
  • teelusikka mausteiden sotkemiseen ja maisteluun 
Valurauta on siitä hieno aine, ettei sitä hirveästi tarvitse sääliä ja puhdistus on helppoa. Kuumalle pannulle tarvitsee näyttää vain vähän vettä ja harjaa ja pannu on puhdas. Paistojätteet kannattaa taas kaataa patojen joukkoon antamaan makua, kunhan aineksia ei ole onnistunut täysin käräyttämään hiileksi asti.


Aftermath
Paisti onnistui mainiosti. Pelkäsin, että sipulia oli liian vähän, mutta kastike sakeutui niin kuin pitikin. Ehkä yhden olisi voinut lisätä. Hirvi on varsin voimakkaan makuista ja suola ja pippuri ovat enemmän kuin tarpeeksi mausteiksi, pieni tilkka pehmensi kastiketta sopivasti.

Kermaperunat eivät menneet ihan niin putkeen. Kuullottelu oli melko turha operaatio, sillä siihen meni runsaasti aikaa. Helpommalla pääsee kun perunat lohkoo ja esikeittää 10-20 minuuttia, riippuen lohkojen koosta. Tämä myös lyhentää paistoaikaa uunissa, kerma imeytyy nopeammin, eikä saada ruskeaa kuorta. Jätin perunat kuorimatta, mutta tähän aikaan vuodesta ne alkavat jo maistua. Paahdetuissa perunoissa kuroet taas toimivat.


Kokonaisaika oli hieman yli kolme tuntia, sillä perunoita valmistellessa tuli kupattua ja blogattua turhankin kauan.