25. tammikuuta 2010

Chilihillo

Lyhyesti: chiliä ja jotain makeaa hillottuna. Mainiota.

  • puolikas mango
  • 200 g punaisia chilejä
  • puolikas suippo makea paprika (oli hollilla)
  • pari habaneroa
  • 1 dl sokeria
  • 0,5 dl vettä
Poistetaan siemenet ja muu turha höttö chileistä ja pilkotaan kuutioiksi. Kuutioidaan puolikas mangoa - mangon on sitten parempi olla kypsää. Lisätään koko sotku kattilaan ja keitellään noin 20 minuuttia kunnes kasvit ovat pehmeitä. Vettä ei tarvita paljon, kunhan tavara vain ei pala pohjaan. Sokeria ei ihan älyttömästi tarvi, puolikin desiä - tai sitten hunaja - voisi toimia.

En lisännyt muita mausteita tai etikkaa, koska maku jo sellaisenaan oli oikein mainio. Keitos hienonnetaan sauvasekoittimella massaksi, jossa on "riittävästi" sattumia. Kokonaisuudessaan hilloa tulee kolme-neljä desilitraa ja rakenne on aivan hillomaista. Lisätään keitettyyn kuumaan lasipurkkiin.

Näkisin, että ensi lauantaina on lounaaksi panineja vuohenjuustolla ja chilihillolla.

24. tammikuuta 2010

Chili

Pastanjauhannassa (taas kerran) paljasstettiin Oululaisen ravintola Mezzon pitkään haudutetun chilin salaisuus. Ja pitihän sitä mennä kokeilemaan, varsinkin kun Oulussa käydessä kyseinen kioski ei ollut auki - vain loppuviikosta, valitettavasti. Sen sijaan Pannun mexican pannupitsa oli erinomainen ja duunikaveri kehui heidän omaa pastaansa mainioksi. Harmi, että Hartwall oli pilannut heidän juomansa...

Whatsoever, näin tuli juuri äsken laitettua chili 14 tunniksi urakoimaan uuniin seuraavalla sisällöllä:

  • 300 g naudan paistijauhelihaa (rasvaisempi versio)
  • 300 g porsaan jauhelihaa (lavasta, rasvaiskohkoa)
  • 3 pientä punasipulia pieninä kuutioina
  • 2 yksikyntistä valkosipulia pieninä kuutioina
  • 1 ltk (0,5 l) tomaattimurskaa
  • 1,5 varsiselleriä pieninä kuutioina
  • 1 pullo (0,33 l) Koffin portteria (+1 kokille)
  • 1 rkl piri-piriä
  • 1 rkl juustokuminaa
  • 1 rkl korianterin siemeniä murskattuna
  • 2 rkl soijaa
  • 3 rkl chilikaupan sauhua (vähempikin ehkä riittäisi, mutta purkissa oli tämän verran jäljellä)
  • 1 habanero (savustettu)
  • 1 punainen chili (savustettu, niitä mitä myydään esim. stockalla hollantilaisena chilinä)
  • 1 punainen chili (sama kuin yllä) tuoreena
  • 5 rkl makeaa paprikajauhetta (pussin loppu)
  • n. 30 cm luuta paahdettuna
Sotketaan ainekset sekaisin vuokaan, vuorataan kansi foliolla ja uuniin niin pitkäksi aikaa kuin jaksaa, kuten alkuperäisessä ohjeessa ohjeistetaan.

Ostin jänteisiä luita kauppahallista kolmeen reilun 10 cm palaan pilkottuna. Olisi pitänyt ottaa pienempiä, koska en mitenkään onnistunut halkaisemaan niitä (ja keskellä yötä ei viitsinyt hakata liiaksi). Paahdoin näitä uunissa noin 45 minuuttia 225 asteessa pannulla, olisi voinut enemmänkin, koska tässä vaiheessa ne olvat vasta kevyesti ruskistuneet. Ja pannu sai mukavan rasvapolton huollon

Yksikyntiset valkosipulit oli helpoin kuutioida, tavalliset olisin vain murskannut Ostin suuremman satsin chiliä, koska tarkoituksenani oli alunperin savustaa chilit ja jauhaa ne - nyttemmin tulen tekemään pirunhilloa. Ostin parisataa grammaa punaisia "hollantilaisia" chilejä, kolme habaneroa ja paria lukuunottamatta tungin ne savustuspussiin.

Kuningasideana oli kuivatella chilit pussissa savun kera ja jauhaa tehosekoittimessa. No, eihän vesihöyry tietenkään pussista pakene ja sain höyrytettyjä chilejä. Savustuspussi lhinn savusti kämpän, chileissä tuntui vain kevyt aavistus savusta. Teen huomenna hillon ja katsotaan kuinka savuista siitä oikeasti tulikaan.

Chiliin siis lisättiin yksi savustettu habanero ja yksi punainen savustettu chili, sekä yksi tuore punainen viipaleina. Ensi kerralla myös muistan poistaa siemenet ennen uuniin työntämistä. Savustus sinänsä varmaan toimisi grillillä miedossa lämmössä. Ohutkuoriset chilit voi kuivata huoneenlämmössäkin (vielä tölkillinen jäljellä), ehkä niitä voisi koittaa savustaa jälkikäteen. No, netti on täynnä ohjeita.

Mutta aamulla nähdään mitä chilistä on tullut, valmista sen pitäisi olla noin kahdelta huomenna (tai no, tänään). En lisännyt suolaa lainkaan tässä vaiheeessa, joten tehdään ensimmäinen makutesti aamulla. Sitten voinee vielä hieman säätää makua chilillä - jos nyt tarvitsee ajatellakaan lisäämistä.

 ***

Jälkiarviona chilistä tuli varsin mainiota, mausteita pitää säätää vielä. Korianteria saa olla ehkä puolet, ehkä jeeraakin. Korianterista tulee pistävää jos sitä on liikaa. Paprikaa taas voisi olla lisääkin reilusti. Ensi kerralla en kyllä lisää sianlihaa kuin enintään pekonina tuomaan rasvaa, sillä tämän padan rakenne meni turhankin muhjuiseksi.

Parista habanerosta - ja muusta chilistä - huolimatta chili ei ollut lainkaan liian tulista, vaan miellyttävän tasaisen voimakkaan tulista. Toimii mainiosti riisin, maissilastujen ja kermaviilin kanssa.

19. tammikuuta 2010

Punajuuri-fetajuustokeitto

Sodexo - työpaikan sikala - yllättää yleensä keitoillaan. Muut ravinteet ovat yleensä enemmän tai vähemmän epäonnistuneita virityksiä, mutta keitot toimivat lähes aina. Positiivisin yllätys aikoihin oli viime vuoden lopulla tarjottu punajuuri-fetajuustokeitto (anteeksi, salaattijuusto). Eilen sain rekonstruoitua tuon ihmeen - reseptin pohja on täällä - ihan toimiva tuosta voimajuures hölmöilystä huolimatta.

Näin tätä taas tulkitsin:


Punajuurisosekeitto
  • 500 g punajuuria
  • 1 iso punasipuli
  • 2 valkosipulinkynttä
  • 1 rkl oliiviöljyä
  • 1 iso rosamunda
  • 1 omena (samoja, joita tuli edelliseen tortuun - hapan omena toiminee paremmin)
  • 1 kasvisliemikuutio
  • 8 dl vettä
  • 2 dl kermaa (4 % kevytviritys)
  • 2 dl fetajuustokuutioita
  • maustetaan suolalla, mustapippurilla ja timjamilla
Silputaan sipulit ja kuutioidaan punajuuret. Kuullotetaan kattilassa oliiviöljyn kanssa kunnes sipulit ovat pehmenneet. Lisätään kiehuva vesi ja kasvisliemikuutio ja keitetään noin 20 minuuttia. Lisätään perunat ja omenakuutiot, keitellään noin 20 minuuttia lisää - tai kunnes kaikki kasvikset ovat pehmeitä. 

Soseutetaan tehosekoittimella - jätin melko karkeaksi - ja maustetaan. Suolaa ei mun mielestä kaivata, sillä fetajuustossa on sitä muutenkin. Mustapippuria voi rouhia varsin reilusti, timjamia lisäsin pari teelusikallista jauhettuna. Lisätään kerma ja fetakuutiot ja lämmitetään vielä hetki, kunnes fetajuusto on hieman pehmennyt.

Kerma oli ehkä taas turhaa, mutta keitto on mahtavan makuista. Punajuuren makeus ja reiluhko pippurointi ainakin toimivat keskenään - varmaan koitetaan seuraavaksi chilin kera.


Omenaviinerit (tai tortut)

Harvoinpa tulee leivottua mitään leivonnaisia - leipää tuleekin tehtyä - koska ne useimmiten epäonnistuvat. Mutta Gordon Ramsay F-wordista löytyi idioottivarma omenatortun ohje. Kopioidaanpa tännekin jottei se katoa.

Torttupohja

  • 4 levyä (200 g) valmista voitaikinaa (sellaisia, joista yhdestä saa kaksi perinteistä tähtitorttua)
  • omenoita - alunperin 8-10 pink ladya - kaksi nyrkin kokoista riitti mulle
  • hieman pehmeää voita torttujen päälle
Täyte riittää aika tarkkaan neljälle levylle, parista suurehkosta omenasta sai ohuina lohkoina juuri sopivasti levyjen mitalta omenasiivuja. Levyjen sulamisen aikana (15 min) ehtii tehdä täytteen ja kuoria sekä viipaloida omenat. En muista mikä käytetty omenamerkki oli, mutta ne olivat punapintaisia reilun tennispallon kokoisia makeahkoja ja kiinteitä veijareita. Alkuperäisessä torttu oli iso pyöreäpohjainen, joten pyöreät ohuet viipaleet toimivat sen kanssa, ensi kerralla varmaan teen pieniä kuutioita.

Levyjen sulattelun aikana voi tehdä omenasoseen.

Täyte - omenasose
  • 150 grammaa (pari desiä) omenaa, edellisen leikkausjätteet palasina tai osa lohkoista pieninä kuutioina
  • 1-2 tl vanilliinisokeria (eipä ollut vaniljatankoa)
  • 3 rkl sokeria
  • "1 knob unsalted butter", tässä tapauksessa reipas ruokalusikallinen oli sopiva määrä
  • 1 rkl Calvadosta
  • 1/4 tl kanelia (jauhoin lastusta varmaan tuplasti)
  • tiraus sitruunamehua (pari tl limemehua)
Sekoitetaan aineet omenoita lukuunottamatta ja keitellään kunnes aineet ovat liuenneet. Lisätään omenat ja keitellään omenat pehmeiksi (noin 10 min riittänee). Muussataan seos tehosekoittimella tai vastaavalla vehkeellä tasaiseksi massaksi.

Vaniljasokeri + kerma
  • 2 vaniljatangon siementä (pari tl vanilliinisokeria)
  • 4 rkl hienoa sokeria (tomusokeria)
  • 1 tl kanelia
  • "clotted cream" - tätä tuskin löytää Suomesta, joten paksuhko kermavaahto kelvannee
Levitetään täytettä tasaisesti kaikille pohjille. Täytteen päälle kasaillaan omenasiivut tasaiseksi tiiviksi matoksi. Näiden päälle levitellään vaniljasokeri, sekä lopuksi pieniä palasia voita. Helpommalla pääsee, jos voitelee sulatetulla voilla omenat ja kaatelee sokerit päälle.

Paistetaan uunissa noin 20-30 minuuttia, kunnes pohja on hieman kohoillut. Alkuperäisessä ohjeessa tortut käännettiin välillä, mutta ainakin Rosenlew on osannut tehdä uunin, joka paistoi tortut myös pohjalta. Jälkiruoaksi kermaa varmaan voi lisätä päälle, mutta enpä muistanut ostaa sitä, enkä oikeastaan kaivannutkaan.

Täytteen ansiosta näistä tulee erittäin omenaisen makuisia ja valmiin torttutaikinan ansiosta vaivannäkö on nimellistä. Ensi kerralla pitää käyttää happamia omenoita ja vähemmän sokeria, koska näillä eväillä tästä saatiin varsin makeita.


18. tammikuuta 2010

Tomaatti-kananmuna-jauheliha-leipä

PAahdettujen kerrosvoileipien tekeistä pitäisi harrastaa useammin. Tällaista tehtiin lounaaksi juuri hieman ennen sairastumistani - en enää ikinä tee mitään tulista ruokaa, jos on pienikin uhka toimittaa ne saapumisreittiä myöden maanalaiseen puhelinverkostoon.

Mutta tämä on simppeli, ei erityisen terveellinen, ja mainio ruoka. Köyhän miehen hampurilainen.


  • omatekoisia jauhelihapihvejä 2 kpl
  • 2 kananmunaa
  • 4 viipaletta täysjyväleipää
  • tomaattia ohuina siivuina
  • majoneesia
  • punasipulia ohuina siivuina
  • valkosipulin kynsi
Jauhelihapihvejä voi tehdä niin monella tapaa kuin vain jaksaa keksiä. Jos joku keksii tavan, millä ne pysyvät koossa järkevästi, niin kertokaapa mullekin. Ei onnistu suurella määrällä kananmunia, eikä pienellä,ei korppujauhoilla eikä ilman korppujauhoja. Ehkä pitää olla kärsivällisempi paistaessa.

Mun mielestä parhaimpia pihvejä - ja pullia - saa espanjalaisittain lisäämällä tomaattipyrettä ja pienen tujauksen chiliä. Tasaisia pihveistä saa tekemällä reunoista hieman paksumpia - tai painamalla keskelle pienen kolon.

Kokkaus ei ole mitään ydinfysiikkaa. Siivutetaan ensin tomaatit ja sipulit hyvin ohuiksi renkaiksi. Paahdetaan leipäpalat nopeasti pienessä määrässä oliiviöljyä. Paistetaan kananmunat. Sivellään alimman leivän pohjalle  majoneesia, ja tomaattisiivut, päälle pihvi, sitten sipulisiivut ja lopuksi kananmuna. Ehkä ketsuppia, jos pitää. Syödään. Lisukkeena oli salsamainen salaatti tomaateista, jalapenosta ja paprikasta.

Sienirisotto ja lämmin tomaatti-rucola-feta-salaatti

Kerrankin Risella risotto-riisipakkauksen kylkeen oli saatu järkevän suuntainen resepti, vaikka reseptoijana olikin tv-kokk^bimbo Sara La Fountain. Tässä ohjeessa vain oli aivan liian vähän nestettä - ja liikaa kermaa. Koska perusmaku oli varsin mainio, ikuistetaanpa se tänne.

Sienirisotto

  • 3 dl riisiä
  • 3 rkl oliiviöljyä
  • 1 sipuli
  • 2 kpl valkosipulinkynsiä
  • 3 dl kanalientä
  • 1,5 dl valkoviiniä
  • 1 dl kermaa
  • 1dl parmesaanijuustoa
  • 2 rkl voita
  • 200 g sieniä (mitä löytyy, käytin tuoreita herkkusieniä)
  • 1-2 tl tuoretta timjamia
  • suolaa ja mustapippuria
Kuullotetaan hienoksi silputut sienet pannulla ja siirretään odottelemaan. Kuullotetaan silputut sipulit sekä riisiä hetki. Nesteet lisätään kolmessa erässä jatkuvasti sekoitellen. Lopuksi lisätään sienet, justo, kerma ja maustetaan. Risotto on valmis kun loputkin nesteet ovat imeytyneet.

Näillä otteilla risotosta tuli aivan liian tahmeaa mun makuun, kanalientä olisi hyvä olla ainakin 5 dl, jollei enemmän ja kerma oli täysin turhaan mukana, sillä mausta tuli vain paksuhko. Ensi kerralla jätetään kerma pois ja lisätään nestettä. Lisäsin myös parisataa grammaa jauhelihaa, koska alunperin siitä oli tarkoitus tehdä jotain muuta, mikä nyt on jo unohtunut.

Lämmin tomaatti-rucola-feta-salaatti
Pastanjauhannasta löytyi taas hyvyyksiä - hyvin yksinkertainen salaatti. Tätäkin tietenkin piti hieman viritellä.

  • 1 ltk kirsikka- tai luumutomaatteja
  • 1 paketti apetina feta-juustoa mausteöljyssä oliiveiden kera
  • nippu rucolaa (tai noin 50 g, puolet laatikollisesta)
Pyysin fetajuustoa ja vaimo toi tuollaisen Apetinan marinoidun juustopaketin, mikä olikin varsin mainio tapaus. Valmiiksi mausteöljyssä fetaa ja oliiveja. Kaadetaan tomaatit sen verran laakeaan vuokaan, että ne peittävät pohjan kokonaan. Jos kaupasta löytyi tomaatteja tertussa, niitä on aivan turha mennä purkamaan. Kaadetaan juusto-oliiviseos ja osa öljystä tomaattien päälle. Uunitetaan noin 15-20 minuuttia kunnes tomaatit ovat pehmeitä ja hieman halkeilleet. Vuorataan kulho rucolan lehdillä ja kipataan tomaatit salaatin päälle. Mainiota.

Kovin öljyistä ei kannata tehdä; mausteöljy sopii tähän loistavasti. Jos mausteista öljyä ei ole, niin salaatin päälle vain mylystä mustapippuria reilu tujaus, suolaa ei mun mielestä tarvi lisäillä.

*** 24.01.2010

Tehtiin tänään iltapalaksi tätä uudestaan ja kehittelin viritelmää. Apetinan fetaa taas aurinkokuivatulla tomaatilla (joo, nämä ovat törkeän hintaisia, mutta sopivan kokoisia), tällä kertaa jotain tavallista rapeaa salaattia ja encorena kylmäsavukinkkua pieninä siivuina päällä. Mahtavaa.

Tomaatteja ei kannata kipata öljyineen salaatin päälle, sillä salaattiparka vettyy. Sen sijaan öljyliemi kannattaa ottaa talteen, tirauttaa siihen ruokalusikallinen tai parikin jotain etikkaa ja maustaa salaatti tällä sekoituksella, sekä mustapippurilla.

Kyseinen liemi toimii leivän kostukkeena melkein paremmin kuin salaatinkastikkeena.

Gulassi

Vuoden vaihde vietettiin appivanhempien luona, joten ei tullut liiaksi kokkailtua. Hirvenlihavarasto sen sijaan on täytetty. Alkuvuosi taas meni vatsaflunssasta nauttiessa. Mutta tänä vuonna pitäisi tehdä enemmän keittoja - terveysnäkökohdat jäävät nähtäväksi, mutta niitä tulee muutenkin tehtyä liian vähän. Lisäksi ajattelin keksittyä kotona myös salaatteihin.

Täydentelen nyt keitokset osapuilleen muistikuvien mukaan, valokuvia ei ole vieläkään luvassa. Pastanjauhantaa-blogista löytyi taas mainion kuuloinen gulassi-ohje. Valitettavasti tämä ei vastannut mun käsitystä gulassista millään tavoin - tavoitteena oli paksuhko ja mausteinen lihakeitto, jossa liemi on pehmeähköä ja paprikaista. Tuo pastanjauhannan resepti muistutti kaikkine etikoineen ja hapankaalin kera enemmänkin stroganoffia kuin gulassia.

Kerrankin vielä kokkasin tarkalleen reseptin mukaan. Mutta tuonkin reseptin perusta vaikuttaa mainiolta, ensi kerralla vain jätän kaiken etikkapitoisen pois ja huolehdin riittävästä määrästä paprikaa.