29. huhtikuuta 2011

Lammaspasteijat / empanadas

Pääsiäisen jälkeen mulla oli vielä käsissä reilu kilo lammasta. Menihän sitä syödessä, mutta mun mielestä lammas on hyvää vain heti paistamisen jälkeen ja jääkaapissa muhittuaan se muuttuu tunkkaiseksi. Mietin hetken millä kimpaleesta pääsisi eroon ruokaa tuhlaamatta ja eräässä kokkiohjelmassa tehtiin espanjalaisia pasteijankaltaisia virityksiä: empanadas. Tosin sarjassa tehty muistutti enemmänkin kuorellista pitsaa, mutta ajatus on sama. Mä tein pasteijan muotoisia virityksiä, koska niiden tekeminen oli mulle helpompaa.



Taikina
Taikina on periaatteiltaan kevyempi voitaikina, intternetistä kaivamisen tuloksena tuli tehtyä tällaisella reseptillä:

  • 7 dl vehnäjauhoa + hieman vaivaamiseen
  • 1,2 dl kylmää vettä
  • 1 kananmuna
  • 1 kananmunan valkuainen
  • 1 tl suolaa
  • 1 tl etikkaa
  • 3 rkl sulatettua voita
  • oliiviöljyä pari lorausta
  • + 1 kananmuna "voiteluun"
Alkuperäisessä reseptissä käytettiin "shortening" termiä tuosta voista, mikä lienee mitä tahansa leivinmargariinia. Sellaista kun ei ole, niin käytin aluksi vain oliiviöljyä, mutta mun mielestä paras taikina tuli kun lisättiin sekä oliiviöljyä että voita.

Sekoitetaan jauhot ja suola isossa kulhossa, sekä sekoitetaan voi ja öljy joukkoon niin, että taikinasta tulee vähän kokkareista. Pienemmässä kulhossa sekoitetaan nestemäiset aineet. Jauhojen keskelle tehdään kolo, johon munavesietikkaseos kaadetaan. Jauhoja aletaan sekoitella haarukalla nestekolon reunalta hiljalleen nesteeseen siten, että taikinasta muodostuu hiljalleen kiinteä klimppi. Tässä vaiheessa pallo siirretään jauhotetulle alustalle ja sitä vaivataan juuri niin kauan kunnes taikina on sileää ja joustavaa. Taikina kääritään kelmuun ja pidetään jääkaapissa vähintään tunti.

Täyte
Täytteeseen käytetään yllättäen lampaanjämät. Kalvoin luista irti kaikki lihakimpaleet, joita sain ja tuloksena oli jotain 800-1000 g lihaa... melkoisesti. Tuollaista määrää varten kului kolme (3) yllä kuvattua taikinasatsia. Luulisin, että allaoleva setti riittää yhdelle taikina-annokselle.

  • 400 g (kypsää) lammasta jauhettuna
  • 2 tl korianteria
  • 2 tl juustokuminaa
  • 2 tl mustapippuria
  • ripaus suolaa
  • 4 kokonaista tomaattia
  • 1 dl oliiveja
  • 1-2 chiliä ilman siemeniä
  • 0,5 dl aurinkokuivattua tomaattia
  • 1 sipuli
  • 2 valkosipulin kynttä
  • 1 porkkana (100 g)
  • 1 sellerinvarsi (100 g)
Isketään kaikki rojut pienissä erissä blenderiin tomaatteja lukuunottamatta. Porkkana ja selleri ovat tuomassa pientä rakennetta mukaan, tomaateista taas saadaan kosteutta. Oliivit ja aurinkokuivatut tomaatit öljyineen antavat hieman tahnamaista muotoa sotkulle. Täytteestä ei kannata kuitenkaan tehdä tahnaa, vaan blenderia käytetään sykäyksittäin, jotta kamoista tulee riittävän pientä.

Hienonnettu täyte isketään oliiviöljytylle pannulle ja annetaan lämmitä, sekoitetaan pieneksi kuutioidut tomaatit mukaan. Sekoitellaan seosta kunnes mausteet ja chili ovat sekaisin sekä sipulit ovat pehmenneet, ehkä noin 15 minuuttia.

Pasteijointi
Tämä oli mulle homman hankalin osuus, mutta kolmannella kerralla homma alkoi onnistua. Otetaan taikina jääkaapista ja vaivataan pienessä määrässä jauhoja, jotta se on taas sileää. Taikinasta tehdään noin puolikkaan kananmuna tai golfpallon kokoisia palloja.

Pallot pyöritetään kevyesti jauhoissa ja ainakin minä onnistuin saamaan niistä kohtuullisen pyöreitä seuraavalla metodilla:
  • lyödään kaulin keskelle palloa ja pyöräytetään edestakaisin kerran niin, että taikinan "päät" osuvat yhteen
  • irroitetaan puolipallo kaulimesta ja toistetaan sama kohtisuoraan edellistä suuntaa kohden
  • toistetaan taas kääntelemällä vaikka 45 astetta kerralla, kunnes taikina on noin 2 milliä paksu ja lätty on melkein ympyrä
Täydellisen tasaisia ympyröitä ei tarvitse tehdä, koska taikina venyy aika hyvin kun sen tempaisee täytteen yli. 

Valmiit taikinalätyt asetetaan leivinpaperin päälle ja jokaisen keskelle lisätään pari reilua teelusikallista (tai noin puoli ruokalusikallista) täytettä. Lätyn reunat voidellaan noin 0,5 cm leveydeltä kananmunalla (liimaa pasteijan kiinni). Seuraavaksi lätyn reunat painetaan täytteen yli siten, että muodostuu pasteijan muotoinen puolipallo. Pasteijan päällinen voidellaan kananmunalla, jotta saadaan kullanruskea väri. Nyt reunan voi painella kiinni haarukalla. Tämä on helpompaa kananmunauksen jälkeen, koska haarukka ei tartu niin helposti kiinni. Toistetaan kunnes taikinaa ei ole jäljellä.

Satsista tulee noin kaksi pellillistä pienehköja pasteijoita. Jos haluaa brittityylisiä lounaspasteijoita (kuten ensin tein), niin tuplataan vain taikinapallon koko.

Paistetaan 200-asteisessa uunissa noin 25 minuuttia (+-5), kunnes pinta on kullanruskea. Valmiita tuotteita voi huoletta pakastaa, pasteijan pinta ei ole sellainen voitaikinan höttöinen, vaan kovan rapea. 

Pasteijoiden seuraksi sopii hyvin maustettu kermaviili ja kurkkulohkot.

Lampaanviulu

Pääsiäisenä tuli kokattua viimeinen pala viime vuonna ostettua lampaan puolikasta: viulu. Taas kerran yhdistelin paria reseptiä kun en osannut päättää. Lisukkeina lampaalle olivat haudutettu hapankaali ja valkosipulikermaperunat, sekä jälkiruokana ananaspirtelö. Salaattina oli simppeli kurkku-tomaatti-roomansalaatti-paprika-mozzarellasalaatti vinaigretella.

Lampaan valmistus

  • 1 (pakastettu) lampaanviulu n. 2 kg
Suolaliemi
  • 2,5 litraa vettä
  • 2,5 dl suolaa
  • 0,5 dl sokeria
Mausteseos
  • 4 valkosipulinkynttä
  • 1 tl merisuolaa
  • 2 tl korianteria
  • 2 tl juustokuminaa
  • 2 tl paprikaa
  • 0,5 tl chiliä
  • 175 g voita
Lammas ensin tuoresuolataan. Liemi tehdään tämän ohjeen mukaan, muttei marinoida loppuun asti. Eli liuotetaan suola ja sokeri 2,5 litraan vettä. Kaadetaan liemi vahvaan pussiin (tai riittävän isoon kaukaloon) ja työnnetään viulu perään. Annetaan suolaantua jääkaapissa 24-36 tuntia, jolloin viulu myös sulaa. Tästä mun mielestä tuli ihan riittävän suolaista, mutta kait sitä voi jatkaa pidemmällekin.

Kun lammas on paistovalmis, tehdään taas tämän ohjeen mukainen maustevoi, joka hierotaan lampaan pintaan. Simppelisti mausteet ja valkosipuli hierotaan morttelissa tahnaksi ja sekoitetaan huoneenlämpöiseen voihin. Mä käytin ohjetta reippaammin chiliä, mutta siitä tuskin on haittaa. Liha hierotaan voiseoksella ja työnnetään jääkaappiin marinoitumaan 3-4 tunniksi.

Lammas työnnetään 225-asteiseen uuniin ja paahdetaan seuraavan algoritmin mukaisesti:
  1. kypsennä 20 min 225 asteessa; käännä ja valele pinta pannulle kertyneellä nesteellä
  2. kypsennä 15 min 225 asteessa; käännä ja valele pinta uudestaan
  3. kypsennä 2-2,5 tuntia 175 asteessa; käännä ja valele lammasta 30-45 minuutin väleinä
Kolmannessa kohdassa kannattaa lampaaseen tökätä paistomittari. Lampaan lihan kypsyys menee samoin kuin naudalla; 60 asteessa puolikypsä, 70 asteessa lähes kypsä ja täysin kypsä 75 asteessa. Onnistuin osumaan 70 asteeseen, jolloin liha oli pinnalta jo täysin kypsä, mutta sisältä vielä vähän punertavaa.

Melko onnistunut setti, vaikka itse sanonkin. Tuo mausteseos on oikein toimiva ja suolaus tekee lihasta läpikotaisin mausteista. Lampaasta riittäisi varmaan kahdeksalle hengelle kevyesti. Seuraavassa jorinassa esitellään mitä lampaanjämistä saa aikaiseksi.

Jälkiruoka
Ananaspirtelö on simppeli ja raikas jälkiruoka. Siihen tarvitaan suunnilleen seuraavat määrät aineksia neljälle hengelle:

  • 1 pieni purkki tölkkiananaita
  • 4-5 dl jäätelöä
  • n. 1 dl maitoa
  • tujaus lime-mehua
  • tujaus vodkaa
Jäätelö kuutioidaan. Ananaat työnnetään mehuineen blenderiin ja annetaan soida; jäätelöt lisätään pienissä erissä perässä. Lopuksi ohennetaan maidolla sopivan pirtelömäiseksi, en nyt muista kuinka paljon sitä oikeasti tarvittiin. Mikä tahansa muukin neste käynee, kuten kerma, kivennäisvesi tai vaikka siideri. Vodkaa lisäsin asioiden piristämiseksi, vaikka henkilökohtainen marinointi alkoi jo muutenkin olla kunnossa. Tämä on näppärä jälkiruoka kun ei oikein muuta jaksaisi, mutta ateria pitää jotenkin päättää. Mausta tulee ilman limeäkin mainion raikas - sopii hyvin kesään.

Oikeasti käytin tuoretta ananasta, mutta siitä annoksesta tuli turhankin kuituinen. Ilmeisesti sokeriliemessä kuidut pehmenevät, joten säilötystä ananaasta tehtyä lopputulosta on helpompi nieleskellä. Ja kyllä, poistin kuivan keskiosan.

Röyh.

Maailman paras jauhelihamauste

Tämä pitää dokumentoida niin kauan kuin vielä muistan tällaista tehneeni. Normaalisti olen käyttänyt ihan jauhelihamaustetta, jossa on paljon samoja aineksia, mutta tämä yhdistelmä tuntuu potkivan kaikkein parhaimmin.
  • 400 g jauhelihaa
  • 2 tl juustokuminaa
  • 2 tl korianteria
  • 2 tl basilikaa
  • 2 tl persiljaa
  • 2 tl chilijauhetta
  • 2 tl salviaa
  • 2 tl suolaa
  • 2 tl mustapippuria
  • 2 tl kurkumaa (värin vuoksi)
  • (2 rkl tomaattipyreetä)
  • (2 tl meiramia)
  • 2 valkosipulin kynttä hienonnettuna
  • 1 sipuli (100 g) hienonnettuna
  • oliiviöljyä sipulien kuullottamiseen
Maustemäärät ovat hieman sinnepäin, suunnilleen tuossa suhteessa niitä tuli viskottua. Kannattaa ehkä aloittaa yhdellä teelusikallisella, sillä osa mun mausteista saattoi olla jo nuutuneita (ainakin korianteri). Kaikki mausteet myös ovat kuivattuja ja jauhettuina tai myllystä.

Kantavana voimana ovat tietenkin suola, juustokumina ja korianteri, mutta ne eivät lopulta erotu kovin voimakkaasti. Ilman salviaa maku jäi jotenkin lyhyeksi (tai miten sen nyt sanoisi), salvian kanssa toimii. En nyt millään muista käytinkö meiramia, mutta taisi sitäkin olla - ainakin sikanautaan kannattanee laittaa lisäksi. Tomaattipyree ei ole pakollista, mutta siitä tulee hieman makeaa happamuutta mukaan.

Jauheliha nyt ruskistetaan kuten yleensäkin; kuullotetaan hienoksi silputtu sipuli ja valkosipuli, isketään huoneenlämpöinen jauheliha pannulle, ruskistetaan "puoliksi" ja lisätään mausteet, käännellään ja paistetaan valmiiksi.

Kun joukkoon lisää pari purkkia (á 400 g) tomaattimurskaa, kanaliemikuution ja 15-30 minuuttia keittelyä, saa mainion peruspastakastikkeen.

28. huhtikuuta 2011

Kiinalaista: ankkaa, paistettua riisiä ja uppopaistettuja kasviksia

Teki mieli kiinalaista ja sellaista tehtiin. Tähän koko prosessiin meni varmaan reilut kaksi tuntia. Koko menuu oli seuraava:

Alkuruoka: kampasimpukoita ja paahdettua pekonia

Pääruoka:
  • keitettyä ja uppopaistettua ankanrintaa hoisin-kastikkeella
  • uppoaistettua roomankaalia seesaminsiemenillä
  • tempurakastikkeessa uppopaistettuja kaalinrankoja ja paprikaa
  • paistettua riisiä kananmunalla ja kevätsipulilla
Jälkiruoka: tarte tatin (eli ranskalainen omenakakku)

Tähän aikaan vuodesta ei saanut tuoretta ankkaa mistään, joten ostin pari rintapalaa. Uppopaistettu kaali olisi oikeastaan merilevää, mikä korvataan esim. paksoilla. No sitä ei tietenkään löydy täältä mistään, mutta roomankaali ainakin näyttää melko samalta. Kaalissa oli paksut rangat, joten poistin ne ennen lehtien uppopaistamista. Maistelun perusteella ne olivat oikein hyviä, joten tein pikaisen tempura-sotkun ja uppopaistoin rangatkin. Ja yhden paprikankin, koska mönjää tuli liikaa. Tarte tatin ei nyt ole kiinalaisen safkan lopettava elementti, mutta olin pidemmän aikaa halunnut tehdä sitä.


Kampasimpukat ja pekoni
  • 2-3 kampasimpukkaa per syöjä
  • 2-3 pekoninviipaletta per syöjä 
Pekoni paistetaan ensin, eli paahdetaan matalalla lämmöllä molemmin puolin kunnes se on rapeaa. Laitetaan paperin päälle jäähtymään. Kampasimpukat maustetaan kevyesti chilijauheella, suolalla ja mustapippurilla (tai ehkä valkopippurilla, molemmat sopinevat). Pannulle laitetaan öljyn ja voin seosta - voita ei saa kuitenkaan ruskistaa. Kampasimpukoita paistetaan muutama minuutti per puoli, kunnes niiden pinta on rapea ja ruskea. Ne saavat jäädä sisältä "raaoiksi".

Enpä ollut syönyt kampasimpukoita aikaisemmin, nehän maistuivat varsin vähän millekään äyriäiselle vaan miedosti vaalealle kalalle ja hieman makealle. Ensi kerralla kyllä ostan tuoreita, pakastetut olivat osittain melkoista muhjua. 


Ankka
Tämä ankkaresepti on variantti kiinalainen wok -kirjani ankkareseptistä sekä tästä reseptistä.
  • 2 kpl ankanrintoja (melkein yksikin riittäisi parille tämän aterian safkamäärän kanssa)
  • 50 g tuoretta inkivääriä silppuna
  • 1 tl kokonaisia neilikoita
  • 1 rkl kokonaisia kardemummansiemeniä
  • 4 kokonaista tähtianista (ei ollut, joten käytin 3 tl viisimaustetta)
  • 3 kokonaista 5 cm kanelitankoa
  • 0,5 dl riisiviinietikkaa (ei ollut, puolet omenaviinietikkaa ja puolet sherryä sai kelvata)
  • 0,5 dl raakasokeria (muscovado)
  • 0,5 dl japanilaista soijaa (normisoijaa)
  • 2 l vettä
Ankanrinnat sulatetaan jos ne sattuvat olemaan jäisiä. Alkuhommat hoituvat kuten normaalisti ankan kanssa: viilletään ihraan terävällä veitsellä ristikkoviillot, raapaistaan suolaa pintaan ja laitetaan kylmälle pannulle rasvapuoli alaspäin. Paahdetaan miedolla lämmöllä (5-6 asteikolla 1-9) kunnes pinta on rapeaa ja rasva sulanut. Otetaan rasva välillä talteen. Kun rasva on sulanut, paistetaan vielä toiseltakin puolelta hetki - minuutti tai pari.

Annetaan levätä hyvin. Mausteliemi tehdään iskemällä mausteet veteen ja kiehauttamalla sen. Toiseen ankanrintaan isketään lämpömittari ja kavereita keitetään kunnes sisälämpötila on 55 astetta (tähän ei mennyt kauan). Lientä keitetään kunnes sitä on jäljellä kaksi desiä (tähän taas meni yllättävän kauan).
Ankanrinnat laitetaan muovipussiin, redusoitunut liemi kaadetaan perään ja pussi suljetaan hyvin ja katsotaan, että ankat ovat kokonaan liemen peitossa. Annetaan maustua vähintään kaksi tuntia.

Uppopaistamista varten joku 2-3-5 desiä öljyä kuumennetaan jonnekin 180 asteeseen. Öljy on tarpeeksi kuumaa kun esimerkiksi perunan pala alkaa paistua pinnalla. Tiputetaan ankka rinta kerrallaan paistumaan ja paistellaan niin kauan, että pinta on taas rapea. Siihen kuluu noin 5 tai 10 minuuttia. Ankka ei tuntunut tästä ylikypsyvän lainkaan, vaan pinnasta tuli kauttaaltaan rapean makea - kuten kiinalaisesta saatavassa ankassa usein on.

Nostetaan rinnat talouspaperille kuivumaan ja annetaan jäähtyä hetki ennen kuin ne leikellään noin 0,5 sentin paksuiksi viipaleksi - rapea rasvapinta alaspäin.

Uppopaistetut rehut

Paistettu riisi onkin jo tullut dokumentoitua. Suunnilleen nämä kamat tarvitaan loppuihin lisukkeisiin.
  • 1 kokonainen roomankaali (tai paksoi)
  • 0,5 - 1 dl seesaminsiemeniä
  • 1 paprika
  • 2 dl vehnäjauhoa
  • 1 dl kylmää vettä
  • 1 kananmuna
  • suolaa
Huuhdellusta roomankaalista irroitetaan lehdet ja valkoinen lehtiruoti leikataan irti. Vihreät lehdet kääritään rullalle ja niistä leikataan poikittaissuuntaisesti 1,5 - 2 cm levyisiä siivuja. Seesaminsiement paahdetaan kuivalla pannulla nopeasti. Tai nopeasti, paahtumiseen meni yllättävän kauan näinkin pienten otusten kanssa, jotain viitisen minuuttia muistaakseni.

Kaali laitetaan uunin pellille ja paahdetaan 200 asteisessa uunissa ehkä kymmenisen minuuttia (varmistan tämän vielä). Lehtien ei tarvitse olla täysin kuivia. Lehdet uppopaistetaan 2-3 erässä nopeasti, ehkä 20-30 sekuntia per erä. Uppopaistetut lehdet laitetaan taas talouspaperille kuivumaan ja siirretään siitä isoon kulhoon. Päälle kaadetaan seesaminsiemenet ja sekoitetaan.

Tempura-taikina tehdään sekoittamalla haarukalla kananmuna kylmään veteen. Lisätään hieman suolaa (mun mielestä parempi näin) ja vatkataan jauhot sekaan pienissä erissä. Taikinasta pitäisi tulla melkoisen löysää.

Lehtiruodit ja pilkottu paprika (tai muut kasvikset) dipataan pienissä erissä taikinaan ja uppopaistetaan ja kuivataan talouspaperin päällä. Kasvikset ovat kypsiä kun pinta on sopivan kullan keltainen. Kuivattaminen on tärkeää tai uppopaistettu pinta ei jää rapeaksi.

Kasvisten ja riisin kaveriksi tuli vielä oma hapanmakea soijakastike:
  • 2 appelsiinia
  • 2 limeä
  • 0,5 dl soijakastiketta
  • 1 tl seesamiöljyä
  • 1 punainen chili
  • 0,5 rkl paahdettuja seesaminsiemeniä
  • hunajaa
Tämä on muunnos MTV3:n ankkareseptin yhteydessä olleesta reseptistä. Sitruksista puristetaan mehut ja isketään kattilaan soijan, seesamiöljyn ja hienoksi jauhetun chilin kanssa. Lisätään hunajaa heti hieman ja keitellään kokoon kunnes kastike on hieman paksuhkoa ja valuvaa. Maustetaan hunajalla (tai sokerilla) kunnes se ei ole liian hapanta. Päädyin tähän, koska appelsiinini olivat niin happamia, ettei alkuperäisetä kastiketta voinut kuvitellakaan käyttävänsä.

Pistetään koko roska kerralla tarjolle, tästä riittää hyvinkin syötävää neljälle hengelle.

 Tarte Tatin

Tein tämän suoraan hesarin ohjeen mukaan, mutta käytin taikinana tavallista voitaikinaa, koska aika oli jokseenkin kortilla. Toimi sekin.
  • 3 levyä voitaikinaa
  • 7 omenaa (granny smith, tai jokin hapan ja kiinteä, mulla taisi olla Jonagoldia, joka on paljon paremman makuinen noin yleensä)
  • 75 g voita (tämä on mun mielestä yläkanttiin, 50 g on ehkä parempi)
  • 1 dl sokeria
  • kanelia
  • 23 cm valurautapannu tai jokin muu paksupohjainen paketti, jonka voi laittaa uuniin
Omenat kuoritaan, niistä poistetaan siemenkodat ja halkaistaan neljään osaan. Pannulle laitetaan voi ja 3/4 sokerista ja seos haudutellaan matalalla lämmöllä makeaksi vaaleanruskeaksi kinuskiksi. Pannu otetaan pois lämmöltä ja omenat ladotaan siihen tiiviiksi kerrokseksi. Tyhjät aukot täytetään pienemmillä omenan palasilla. Palautetaan seos lämmölle ja haudutetaan omenat pehmeiksi, noin 15 minuuttia. Kinuskia pitäisi kuplia omenien välistä.

Taikinasta tehdään pallo ja siitä kaulitaan pyöreä hieman pannua suurempi ohuehko kansi. Pannu otetaan pois liedeltä kun omenat ovat pehmeitä, päälle ripotellaan loput sokerista ja kaneli. Kansi sovitetaan päälle ja reunat taitellaan omenoiden ja vuoan väliin. Mä en kyllä jaksanut, koska arvioin koon väärin ja kannesta tuli täsmälleen pannun kokoinen. Toimi sekin. Pintaan pistellään haarukalla muutamia reikiä.

Torttua paistetaan 200-asteisessa uunissa 20-30 minuttia, kunnes kannen väri on kullan ruskea. Tortun pitää antaa vetäytyä 15-30 minuuttia ennen tarjoilua. Torttu irtoaa siten, että veitsellä vedetään vuoan reunoja pitkin torttu irti. Tortun päälle laitetaan tarjoiluastia ja pannu kipataan ympäri, jonka jälkeen tortun pitäisi olla nätisti vadilla.

Omenat ovat hienon lähes läpikuultavan kinuskisia ja pohja on rapeaa. Tämä on varmasti yksi parhaista ranskalaisista keksinnöistä ikinä.


Katsokaa ja kuolatkaa kuvia netistä, multa puuttui kolmas käsi, jolla olisin ehtinyt räpsiä kuviakin.

Keitetty kana ja sulatejuustokurpitsa

Teki mieli keitettyä kanaa, joten tein sitä. Perusresepti on tämän reseptin mukainen, eikä siihen ole suuresti lisättävää. Korvasin valko- ja maustepippurin pelkällä mustapippurilla ja lisäsin kuivatun chilin.

Ainekset ovat siis lyhyesti:
  • 1 kg broileri pakastettuna tai tuoreena
  • 8 mustapippuria
  • 1 porkkana (100 g)
  • 1 sipuli (100 g)
  • 1 sellerin varsi (100 g)
  • 1 chili halkaistuna tai kuivattu sellaisenaan
  • suolaa 1 tl / litra vettä
Kanasta poistetaan turhat rasvat ja keitetään hetki. Pintaan tullut rasva kuoritaan pois ja sitten lisätään mausteet. Annetaan kiehua parisen tuntia kunnes liha irtoaa luista ilman mutinoita. Kaksi tuntia saattoi olla pienelle tipulleni hieman liikaa, sillä liha kuivahti. Saattoi tosin johtua pakastelihastakin.

Siivosin jäljelle jääneestä liemestä turhat rasvat ja purkitin; seuraavana päivänä käytin sen jonkin toisen keitoksen pohjaksi.

 Lisäkkeenä oli paahdettua myskikurpitsaa. Kana oli varsin ok, mutta tämä oli erinomaista.
  •  1 myskikurpitsa, joka näyttää vehkeeltä tai isopäiseltä nuijalta (noin 400 g, riittää parille)
  • suolaa
  • nokare voita
  • maustettua sulatejuustoa
Kurpitsa halkaistaan keskeltä ja poistetaan siemenet. Ideana on, että kurpitsan puolikkaisiin jää kaksi noin puolen desin kuppia. Pistellään hieman kurpitsan pintaa haarukalla, hierotaan siihen öljyä tai voita ja raavitaan myllystä suolaa päälle. Kuppi täytetään jollakin sopivalla sulatejuustolla, mulla taisi olla valkosipulin makuista. Uuniin 200 asteeseen 20-30 minuuttia, kunnes kurpitsa tuntuu tökittäessä pehmeältä.

Tämä on ihan helvetin hyvää, jos en jo aiemmin muistanut sanoa. Täytteen kanssa voisi käyttää enemmänkin mielikuvitusta, mutta koitetaan vaativampaa ajatustoimintaa seuraavalla kerralla.

Ei kuvia, sori, oli hieman kiire.