18. toukokuuta 2011

Sämpylät, osa 2 - speltti- ja kaurasämpylät

Naan-leipä onnistui sen verran hyvin, että päätin jatkovirittää sen taikinaa sämpylätaikinaksi. Tein kaksi eri settiä hieman eri tavoilla, mutta periaatteessa resepti oli sama:

Ainekset
  • 600 g vehnäjauhoja
  • 1,5 tl suolaa
  • 1 tl sokeria
  • 2 tasaista teelusikallista kuivahiivaa
  • 1,8 dl kädenlämpöistä maitoa
  • 1,8 dl kädenlämpöistä vettä
Lisäksi joko
  • 1,5 dl spelttihiutaleita
  • + 0,2 - 0,5 dl vettä
tai
  • 1,5 dl suuria kaurahiutaleita
  • 0,5 dl oliiviöljyä
Kaurasämpylät


Toteutus

Kaurahiutaleversion kanssa kaurahiutaleet kannattaa laittaa likoamaan 30 minuutiksi tuohon 1,8 desiin vettä. Spelttihiutaleet ovat paljon pienempiä. Ehkä niitäkin silti voisi liotella.

Taikina tehdään normaalilla meiningillä. Ensin sekoitetaan kuivat aineet kulhossa - jos kaurahiutaleet ovat jo kulhossa turpoamassa, niin päälle vain. Lisätään hiiva ja nesteet pienissä erissä. Jos tehdään spelttihiutaleversiota, niin hiutaleet lisätään muiden joukkoon. Kaurahiutaleversioon oliiviöljy lopuksi.

Ja voihan sen järjestyksen arpoa miten huvittaa, näin mä tein. Spelttihiutaleet eivät ehkä ole todennäköisin kaapissa oleva aines, mutta luulin kyseistä pussia spelttijauhopussiksi. Oh well, hyviä niistä tuli.

Taikina kohotetaan taas kahteen kertaan. Ensin 45 minuuttia, sitten nujakoidaan kertaalleen sieläksi ja kohotetaan taas 45 minuuttia - kunnes taikina on noin kaksinkertainen. Toisen kohotuksen jälkeen taikina pyöritetään pikaisesti jauhoissa niin, että siitä saa leivottua kaksi noin viiden sentin paksuista tankoa.

Tangoista leikataan sopivia pätkiä ja tehdään niistä jollakin sopivalla metodilla sämpylöitä, mä käytin Helmikyllikin metodia sovellettuna. (Eli nuijin pätkästä taikinaa littanan ja taittelin siitä pyöreän sämpylän.) Sopiva pätkä hampurilaiskokoisiin sämpyliin on noin tennispallon kokoinen ja normaalimman kokoisiin puolikas tennispalloa. 

Tästä satsista tulee pyörittelijän himoista riippuen 8 - 14 sämpylää, jotka mahtuvat yhdelle pellille. Annetaan sämpylöiden kohota pellillä peiteltynä vielä noin 30 minuuttia. Ennen uunittamista 200 asteessa noin 20-25 minuuttia, sämpylöiden pintaan suihkutetaan reippaasti vettä.

Unohdin ottaa valokuvan ensimmäisestä hampurilaiskokoisesta satsista, mutta visuaalisesti ne olivat erittäin esteettisiä, spelttihiutaleet toivat väriä ja suutuntumaa.

Tämä on (taas) toistaiseksi parhaiten onnistunut sämpyläsatsi - mikä tosin kertonee enemmän edellisten tasosta. Sämpylät saivat ohuen rapean kuoren sekä pohjalle että pinnalle, mistä mä ainakin pidin.

14. toukokuuta 2011

Naan-leipä

Kävin duunissa lounaalla Delhi Darbarissa, joka on varsin mainio intialainen ravintola Turus. Sain sieltä päähäni tehdä naan-leipää, koska se on varsin mukaa dipattava eine erilaisiin kastikkeisiin. Ja jos intialainen pystyy sellaista tekemään, niin miksen minäkin.

Alkuperäinen resepti löytyy täältä.

Ainekset

  • 600 g vehnäjauhoja
  • 1,5 tl suolaa
  • 1 tl sokeria
  • 2 tasaista teelusikallista kuivahiivaa
  • 1,8 dl kädenlämpöistä maitoa
  • 1,8 dl kädenlämpöistä vettä
  • voita (gheetä) voiteluun ennen paistamista


Tämä on se perussetti, jolla mennään. Alkuperäisessä oli myös jotain siemeniä, sekä vaihtoehtoja maustamiseen. Kannattaa lukea sekin artikkeli, mä halusin vain jotain simppeliä.

Aluksi sekoitetaan kuivat aineet. Sitten aletaan lisätä hiljalleen maitoa samalla sekoittaen. Myös vesi lisätään pienissä erissä, mutta vain niin paljon, että taikina on sekoittunut ja juuri ja juuri irtoaa kulhosta. Kuinka paljon vettä tarvitaan riippunee jauhoista. Myllyn Parhailla puolikarkeilla jauhoilla täsmälleen tuo määrä oli riittävä.

Taikina kohotetaan kahteen kertaan. Ensin kaksinkertaiseksi (45 minuuttia), sitten taikina vaivataan takaisin palloksi ja kohotetaan taas kaksinkertaiseksi. Toisen kerran jälkeen taikina sitten onkin leipomiskunnossa.

Taikinasta tehdään tuollaisia pesäpallon kokoisia paloja. Tämän kokoisesta taikinasta niitä tulee noin seitsemän. Nämä pallot taas puolittamalla saa yhden naan-leivän, joka mahtuu 24-senttiselle valurautapanulle. Leipiä saa siis tehtyä noin 14. Osan taikinata voinee pakastaa kuten pitsataikinankin. Naan-leivät ovat hyviä vain tuoreina ja niiden paistaminen kestää vain pari minuutin per leipä, joten turha niitä on edes tehdä varastoon.

Leivistä leivotaan soikeita, pisaramaisia parin millin paksuisia lärpäkkeitä. Muodolla ei nyt niin hirveää väliä ole. Intiassa lienee jokin naan-leivän jumala(tar), joka tästä herjasta suuttuneena saa minut syntymään perussuomalaisena. Oh well. Mä tein simppelisti niin, että kaulin tuollaisesta pesäpallosta yhden pannun pituisen läystäkkeen, puolitin sen ja kaulitsin vielä kertaalleen puoliksi. Sitten jauhotetaan pinta ja odottamaan paistoa.

Paistamisen voi tehdä joko uunissa tai pannulla. Mä käytin tulikuumaksi lämmitettyä valurautapannua ilman liukasteita. Paistaessa voidellaan ensin paistettava pinta, isketään läystäke pannulle ja voidellaan samalla toinenkin pinta. Yksi puoli valmistuu 30-45 sekunnissa. Jos pannu on liian kylmä, leivästä voi tulla sitkeää.

Hyviä noista tuli. Ei ihan autenttisen näköisiä ja tuntuisia, mutta maku on hyvä pienestä palamisesta huolimatta. Rakenne on hieman lettumainen, mutta sitkaampi. Kokeilin paistaa yhden ilman voita, mutta se ei ollut läheskään niin hyvä kuin voideltuna paistettu. Valurautapannusta tulee sitten helvetillinen käry, joten kannattaa huolehtia tuuletuksesta. Huomenna pitää koittaa täysille kuumennettua uunia kiertoilmalla ja grilli päällä. Leivät sitten vain pitsakiven päälle. Alkuperäisessä artikkeli horistaan jotain wokissa paistamisesta, myös tuota valurautawokkia voisi kokeilla.

Parhaimmillaan nuo toimivat joko ihan sellaisinaan tai sitten dipattuina raitaan, kastikkeeseen... tai no ihan mihin tahansa. Joku täytetty rullakaan ei välttämättä ole lainkaan huono idea.

Päivitys - naan-leivät uunissa
Tungin lopun taikinan uuniin. Toki ensin kaulitsin siitä muuten saman muotoisia, mutta puolet ohuempia lättyjä kuin viimeksi. Ei olisi ehkä pitänyt mennä muuttamaan kahta muuttujaa yhtä aikaa... Uunissa oli lämpöä 250 astetta grillivastuksin. Paistoin leivät keraamisen pitsakiven päällä kiertoilma pöhisten.

Yhtä leipää piti paistaa muutamia minuutteja, en ottanut tarkkaa aikaa. Pitsakivi oli esilämmitetty, joten sitä ei tarvinnut odotella. Leivistä tuli enemmän ohuita ja rapeita kuin edellisen kaltaisia joustavia ja pehmeitä. Eiväthän nämäkään huonoja olleet, mutta eivät vastanneet odotusta. Vastaisuudessa taidan käyttää wokkia. Uunille voi kyllä antaa vielä yhden mahdollisuuden, mutta pitäydytään siinä 2-3 millin taikinan paksuudessa.
Näitä kyllä voisi tarjoilla voimakkaan salasan kera sipsien korvikkeina...

Rapeita naan-leipä

12. toukokuuta 2011

Kanaomeletti

Nimesin tämän kanaomeletiksi, koska kanamunakas kuulosti tyhmältä. Jääkaappi on vielä puolillaan kaalikeittoa, mutta piti päästä eroon pian vanhenevasta kanasta. Ja jälkikasvu on hulluna kananmuniin. Lisäksi tämä on hullunhelppoa tehdä.



Ainekset

  • 8 kananmunaa
  • 2 dl ruokakermaa (pick your poison, tällä kertaa oli 4 % kevyhöttöä)
  • 250 g kanaa
  • 1 paprika (sattui olemaan oranssi kaapissa)
  • 2 pientä sipulia
  • 2 valkosipulin kynttä
  • oliiviöljyä paistamiseen ja vuoan voiteluun
  • 2-3 tl persiljaa
  • 2-3 tl basilikaa
  • kurkumaa
  • inkivääriä
  • suolaa
  • mustapippuria
Hienoksi silputut sipulit, valkosipuli ja kana paistetaan kevyesti öljyn kera pannulla. Maustetaan suolalla, kurkumalla ja inkiväärillä - tai vaihtoehtoisesti omalla maustesetillä. Nyt nämä itämaiset maut vain tuntuvat olevan pinnalla tällä suunnalla.

Pannuna on syytä käyttää valurautapannua - tai muuta uuninkestävää - jos haluaa säästää tiskiä. Muuten lisäksi tarvitaan jokin vajaan puolen litran vetoinen uunivuoka.

Kananmunat vatkataan kevyesti haarukalla sekaisin, lisätään kerma, maustetaan suolalla, persiljalla, basilikalla ja mustapippurilla. Kun kanat ovat lähes kypsiä, kumotaan kananmunakermaseos niiden päälle. Tai sitten öljyttyyn uunivuokaan. Paprikasta leikataan noin puolen sentin levyisiä suikaleita tai muita mahdollisia geometrisia kuvioita ja sirotellaan sopivaksi muodostelmaksi omeletin päälle.

Uunitetaan 200 asteessa noin 30 minuuttia, kunnes pinta on ruskeahko, taikina on kohonnut noin 1,5-kertaiseksi ja tavara tuntuu vielä kuohkealta. Syödään. Tämän makuyhdistelmän seuraksi tuntui sopivan raejuusto ja tomaatti-kurkku-mozzarella-sellainenpunalehtinensalaatti-salaatti punaviinietikkavinaigretella.

Lisää potkua omelettiin saanee keitetyillä perunoilla, fetajuustolla, oliiveilla, kinkulla, pekonilla, pepperonilla ja aivan millä tahansa, mitä kaapista sattuukaan löytymään.

10. toukokuuta 2011

Maustettu kevätkaalikeittopata

Tulin ostaneeksi kevätkaalin ja keittoa piti saada. Lopputulos oli kyllä enemmän pata, mutta ajatus oli hieno. Olisin suosinut enemmän perinteisemmän makuista kaalikeittoa, mutta unohdin tietenkin ostaa lisää meiramia, jota ilman oikeaa makua ei vain saa aikaiseksi. Joten säädettiin sitten enemmänkin periaatteella "mitäköhän tästäkin taas tulee". Ja tulihan siitä.


Ainekset

  • 600 g kevätkaalia
  • 600 g mausteista makkaraa (Maaherranmakkara, aivan mahtavaa kamaa)
  • 100 g pepperonia
  • 4 pienehköä sipulia (salotti-, kelta-), n. 150-200 g
  • 4 valkosipulinkynttä
  • 4 pienehköä porkkanaa (200 g)
  • 1,5 dl riisiohraa
  • 1 litra vettä
  • 1 kasvisliemikuutio
  • 1 voimakas chili
  • 1 mieto, makea chili
  • 1,5 tl valkopippuria
  • 1-2 tl inkivääriä
  • 2 tl jauhettua muskottipähkinää
  • 2-3 tl kurkumaa
  • 2 laakerinlehteä
  • 2 rkl siirappia
  • 2 rkl tummaa soijakastiketta
  • oliiviöljyä kuullottamiseen
  • 25-50 g voita maustamiseen lopuksi
Makkara pienitään puolen sentin paksuisiksi viipaleiksi ja ruskistetaan kevyesti pannulla. Padassa kuullotetaan ronskisti pienennetty sipuli, valkosipuli, pienitty (tai rouhittu kuivattu) chili sekä pieneksi kuutioitu pepperoni. Sillä välin kun sipuli kuullottuu ja makkarat käristyvät, pilkotaan kaali ohuiksi suikaleiksi. Heitetään koko kaalisatsi mukaan pataan kuullottumaan. Kaali on sopivaa, kun sen tilavuus on pienentynyt noin viidennekseen. Maustetaan padassa oleva mössö siirapilla.

Lisätään litra vettä, makkarat ja suunnilleen makkaran kokoisiksi pilkotut porkkanat, kasvisliemikuutio sekä riisiohra. Lyödään mausteet perään soijakastiketta lukuunottamatta. Annetaan hautua keskilämmöllä noin 45 minuuttia kunnes riisiohra on pehmeää ja imeskellyt nesteitä sisäänsä. Maustetaan soijalla (tarkka määrä on hieman arvoitus vieläkin) ja lyödään vielä päälle klöntti voita ja annetaan hautua hetki ilman, että levy on enää päällä.

Liemestä tuli oikeastaan mainion makuinen: tulinen, mausteinen ja hieman makea. Sopii hyvin kaalin, riisiohran ja mausteisten makkaroiden kanssa. Suosisin kyllä silti ennemmin perinteistä kaalikeittoa tai pataa. Jos siihen ujuttaisi kevyemmällä kädellä mausteita ja lisäisi mausteisia makkaroita, saataisiin varmaan aika pitkälti mun makualueella toimiva soppa.

Mainitsin jo, että tuo Makulihan Maaherranmakkara on mainiota tavaraa. Kehunpa vielä uudestaan. Se on maustettu valkosipulilla ja paprikalla - siinä ei voida mennä paljon pieleen. Sopivan mausteinen, ohut ja hieman nakkimaisesti napsahtava makkara. Ihan toisenlaista tavaraa kuin lähes mauttomat Kabanossit.

9. toukokuuta 2011

Sipulitorttu

Unohdin vappuna, että mulla oli sipsejä ja kermaviiliä kaapissa. Ja kermaviilillehän piti keksiä jotain käyttöä. Koska jostain sain päähäni sipulipiirakan, päätin tehdä sellaista. Pikaisen surffimisen jälkeen useimmissa ohjeissa tungettiin enemmän tavaraa piirakkaan kuin kaapista löytyi ja aivan tolkuttomasti juustoa, joten ajattelin vain vedellä sopivat ainekset hatusta.

Kuva ainoasta jäljelle jääneestä tortusta
Ainekset

  • 0,5 kg sipuleita (kelta-, puna- salotti....)
  • 4 valkosipulia
  • 0,5 - 1 dl balsamico-etikkaa
  • (hunajaa)
  • voita, oliiviöljyä
  • suolaa, mustapippuria
  • 2 dl kermaviiliä
  • 1 pallo mozzarellaa (tai vastaava määrä jotain muuta juustoa)
  • 2-3 levyä voitaikinaa (sellaista valmiiksikaulittua)
  • muffinsivuokia (tai vuokalevy)
Sipulit hienonnetaan hieman kuutioita suuremmaksi silpuksi - ei tarvitse olla kovin tarkka. Valkosipulit samoin. Kuullotetaan sipuleita voi-öljyseoksessa hetki keskilämmöllä ... kuultaviksi. Lisätän balsamico-etikka ja annetaan karamellisoitua hiljaksiin vähintään 15 minuuttia. Jos on kiire, kuten mulle tuli, niin tavaraa voi makeuttaa vielä hunajalla. Kipataan kamat johonkin ei-lämpimään astiaan, maustetaan pippurilla, suolalla ja sekoitetaan. Kipataan kermaviili mukaan ja sekoitetaan. Seoksesta pitäisi tulla suhteellisen löysää.

Voitaikinan pitäisi olla sellaista perusjoulutorttulevyistä taikinalevyä, jonka puolittamalla saa kaksi torttua. Sellainen levy kaulitan parin millin paksuiseksi siten, että taikinasta saakin yllättäen leikattua kolme palaa kahden sijaan. Levitetty torttu(taikina) leikataan kolmeen osaan ja yksittäiset palat levitetään muffinsivuokiin tai vuokalevyn koloihin. Painellaan siten, että päistä jää näkymään kolmion muotoiset "lehdet". Tortut täytetään sipulimassalla lähes täyteen. Pienitään mozzarella (tai raastetaan juusto) ja laitetaan jokaisen tortun päälle kerros juustoa. "Lehdet" taitetaan juuston päälle, niin torttu pysyy paremmin kasassa paistuessaan.

Paistetaan 200-asteisessa uunissa noin 20 minuuttia, kunnes torttutaikina näyttää valmiilta ja juuusto on sulanut. Syödään kun tavara on hieman jäähtynyt. Jos täytettä tuli liikaa, niin huoli pois - se maistuu mainiolta leivän päällä tai kanan kera. Tai sellaisenaan.

Puolitumma neljänviljanleipä

Tästä tuli taas yksi suhteellisen onnistunut limppu, eikä monimutkaisuus juuri ole este tekemiselle. Mausta tuli yllättävän voimakas ja rakenteesta tuli sopivan kiinteä - melkein hiivaleipämäinen, vaikkei sitkoa ihan niin paljon muodostunutkaan kuin toivoin.



Ainekset

  • 5 dl litraa vettä
  • 0,5 dl neljänviljan puurohiutaleita
  • n. 5 dl vehnäjauhoja
  • n. 3 dl hiivaleipäjauhoja
  • n. 2 dl spelttijauhoja
  • 1 ps kuivahiivaa
  • 2 tl suolaa
  • 2 tl sokeria
  • 0,5 dl öljyä
Jauhojen suhde tuli suunnilleen siitä määrästä, mitä jauhopusseissa oli jäljellä ja kuinka taikinasta tuli sopivan tuntuista, määrät ovat hieman sinnepäin. Ensin sekoitetaan suola lämpimään veteen ja laitetaan neljän viljan jauhot  turpoamaan noin 30 minuutiksi. 

Seuraavaksi sekoitetaan öljy, sokeri ja jauhot keoksi ja keon päälle kuivahiiva. Ja miksi näin? Koska se vaikutti hyvältä idealta ja ainakin leipäkonetaikinan kanssa se toimii. Kaikkea vehnäjauhoa ei kannata lisätä kerralla, vaan lisätä ensin vaikka puolet ja sitten lisätä kamaa kunnes taikina muotoutuu sopivaksi.

Vaivataan käsin, vatkaimen taikinapiikeillä - tai millä nyt haluaakaan - noin 10 minuuttia, kunnes tuloksena on kiinteähkö, mutta joustava pallo. Taikina saa olla kovempaa kuin sämpylätaikina, koska rakenteen olisi tarkoitus olla kiinteä.

Kohotetaan systeemiä 30-45 minuuttia kaksinkertaiseksi, vaivataan vielä kertaalleen, ja kohotetaan uudestaan saman verran. Tempaistaan limpputaikina leivinpaperin päälle pellille, vaivataan limpun muotoiseksi ja käännetään pari kertaa pituussuunnassa päällekkäin. Miksi? No, siitä tulee kivan muotoinen näin. Pinta suihkutetaan reilusti vesisumuttimella, jotta saadaan ohut ja rapea kuori.

Paistetaan reilu tunti 200 asteessa. Leipä on kypsä kun se kuulostaa koputettaessa ontolta. Maku on hyvä ja muistuttaa paljonkin vanhaa kunnon hiivaleipää, mutta ensi kerralla on ehkä parempi tehdä hieman löysempi taikina tai vaivata taikinaa reilusti enemmän.

5. toukokuuta 2011

Juurespata

Teinpä taas yhden juurespadan siitä rojusta, mitä kaapista löytyi. Ja varsin onnistuneesti jopa. Kannattaa aina pitää pepperonia kaapissa, koska se on melkein yhtä keskeinen ravintoaine kuin pekonikin.

Pata

  • 300 g naudan keittolihaa
  • 100 g pepperonia
  • 150 g lanttua (pari pientä)
  • 150 g porkkanaa
  • 150 g fenkolia
  • 150 g sipulia
  • 4 valkosipulin kynttä
  • 2 lehtisellerin vartta
  • 1 kasvisliemikuutio
  • 2 tl rosmariinia 
  • 2 tl timjamia
  • öljyä
  • voita
  • noin litra vettä
Mausteseos
  • 2 tl juustokuminaa
  • 2 tl korianteria
  • 2 tl mustapippuria
  • 2 tl paprikaa
  • 2 tl chiliä
  • 2 tl rosmariini
  • karkeaa merisuolaa 4-5 tl
  • 2 rkl jauhoja
Mausteseos jauhetaan huhmareessa... no, mausteseokseksi. Jauhetut mausteet sekoitetaan lopuksi jauhoihin. Huoneenlämpöinen liha leikataan 2 x 2 cm kuutioiksi tai miten nyt hyvältä tuntuukaan ja palaset kieritellään mausteseoksessa. Liha ruskistetaan nopeasti padassa ja nostetaan erikseen. Lihasta tulisi jauhojen kanssa rapeapintaista jos se lisättäisiin jonnekin, mutta nyt jauho saa jäädä sakeuttamaan seosta.

Silputaan sipulit ja sellerit pieniksi ja laitetaan pataan ruskistumaan, lisätään öljyä tarvittaessa. Kuutioidaan pepperoni pieneksi ja heitetään perään. Muista kasviksista tehdään hieman lihakimpaleita pienempiä kuutioita, palasia tai mistä geometrisista muodoista nyt pitääkään. Kasvikset viskotaan pataan ja kuullotellaan hetki sipuleiden joukossa, ihan mukava jos niihin vähän jotain pintaa saa aikaiseksi.

Lisätään lihat ja noin litra vettä, kunnes padan täyte juuri ja juuri peittyy. Viskotaan timjami ja rosmariini mukaan, sekä kasvisliemikuutio mukaan. Keitetään keskilämmöllä (5) 1,5 - 2 tuntia, kunnes naudanliha on niin mureaa, että sitä voi pilkkoa lusikalla. Tässä vaiheessa liemen pitäisi olla sakeahkoa ja sipulin lähinnä liuennut liemen joukkoon.

Lopuksi voi tarkastella makua ja lisätä suolaa jos on tarvis, pepperoni ja kasvisliemikuutio pitänevät huolen siitä, ettei tarvitse. Tämä varmaan toimii ilman lihaakin, sillä fenkoli-lanttu-porkkana-sipuli-yhdistelmä tuntuu oikein mainiolta.

4. toukokuuta 2011

Jogurtti

Olen aivan täysin kyllästynyt "kaupan" jogurtteihin. Hyvä suomalainen arkijogurtti, Ihana... ja kaikki lähes kaikki ovat rasvattomia, mauttomia ja täysin hedelmättömiä. Parempia saa kun väsää itse. Harmi, että myös useimmat maustamattomat putoavat tähän kategoriaan.

Jogurttiin tarvitaan 2-4 eri hedelmää tai muuta ainesta; jotain hapanta, makeaa ja kiinteää. Tällä kertaa löytyi verigreippiä, ananasta, taateleita ja seesaminsiemeniä (no ne nyt vain ovat hyviä). Lisäksi mieluiten paksua turkkilaista tai kreikkalaista jogurttia, mutta litkumpikin käy.

Ainekset

  • 1 (veri)greippi
  • 1 pieni ananas tai purkillinen pieniä lohkoja
  • 0,5 pakettia kuivattuja taateleita pieninä palasina
  • 2-3 rkl seesaminsiemeniä
  • 0,5 litraa maustamatonta jogurttia
  • tiraus hunajaa, jos jogurtti on hyvin hapanta

Greippi kuoritaan veitsellä niin, että kaikki kalvot lähtevät. Sisukset pilkotaan sopiviksi paloiksi ja siement poistetaan. Sama tehdään ananaalle, ja muistetaan poista se keskipala. Pilkotaan vielä taatelitkin pieneksi. Heitetään päälle hieman seesaminsiemeniä (tai jotain muita siemeniä tai pähkinöitä), pinotaan jogurtin päälle, maustetaan tarvittaessa hunajalla ja sekoitetaan.

Tällainen satsi säilyy kelmun alla 2-3 päivää jääkaapissa noin teknisesti, käytännössä se tulee varmaan syötyä paljon nopeammin.

Muhkut vehnä-seesamsämpylät

Päätin, että syön leipää vain jos teen sen itse. No, sitä yrittäessä on taas tullut yritettyä viritellä leiväntekotaitoa ja etsiä jotain uutta hyvää. Hiivaleipä ja tattarileipä tuli jo tehtyä ja kauraleipääkin on tehty. Useimmat leipäviritykseni ovat olleet jonkinlaisia sekaleipiä, koska niin saa helposti makua. Mennään nyt luomuna.

Duunikaveri väsäili tällaisia sämpylöitä ja otin reseptin käsittelyyn. Yleiskoneeseeni ei tuollaista taikinamäärää saanut millään ja jälkeenpäin tuli todettua, ettei tuo jaksa noin reilun kilonkaan taikinaa. Näin tämä lopulta tuli tehtyä.



Ainekset

  • 350 g kädenlämpöistä vettä
  • yksi pussillinen kuivahiivaa
  • 600 g vehnäjauhoja
  • 2-3 dl (en punninnut erikseen) spelttivehnäjauhoja
  • 1 dl seesaminsiemeniä
  • 0,5 dl oliiviöljyä
  • 15 g merisuolaa
  • 15 g sokeria
Sekoitetaan vehnäjauhot, kuivahiiva ja suola, vesi ja öljy. Joko puuhaarukalla isossa kipossa ensin niin, että taikina irtoaa kunnolla seinistä ja sitten vatkaimella, tai sitten suoraan vain yleiskoneella. Vaivataan 10-15 minuuttia kunnes taikina on sileähköä, joustavaa ja kiinteähköä. Sopivaa koostumusta voi säätää siten, että lisää spelttijauhot ja öljyn vasta lopuksi. Taikina on hyvää silloin kun se on kuin hieman limaisen tuntuista geeliä.

Peitetään kulho (itse teen taikinat suuressa teräskulhossa, joten ei tarvi sotkia muita härveleitä) ja annetaan kohota lämpötilasta riippuen 30-45 minuuttia, kunnes taikina on vähintään kaksinkertainen kuohkea pallo - ja enintään niin kauan kunnes taikina yrittää karata kulhosta. Lisätään seesaminsiemenet ja vaivataan vielä viitisen minuuttia kunnes kuohkeus häviää. Jätetään taas kohoamaan 30-45 minuutiksi, kunnes satsi on kaksinkertainen.

Kun taikina on kohonnut tarpeeksi, kumotaan se nuolimen avustuksella jauhotetulle pöydälle ja vaivataan nopeasti ja kevyesti noin oluttölkin paksuiseksi pötköksi - tai kahdeksi, jos pöytätila ei riitä. Tästä pötköstä leikellään taas noin puolikkaan oluttölkin pituisia paloja, joiden päät taputellaan jauhoissa, jotteivät ne jää kiinni.

Sämpylä taitellaan kuten helmikyllikki-blogin ohjeessa, mutta vain puolittain. Eli ensin taitetaan peukaloiden päälle kertaalleen, käännetään 90 astetta ja toistetaan sama. Painetaan päältä hieman kasaan. Näin saadaan saksalaistyylisiä muhkeita sämpylöitä. Lyödään pellille; tällä metodilla sämpylöitä pitäisi tulla jotain 10-15 kappaletta. Sämpylöiden pinta kostutetaan kevyesti vedellä ja niille sirotellaan lisää seesaminsiemeniä - vesi liimaa ne kiinni sämpylöiden pintaan.

Annetaan sämpylöiden kohota vielä 15-20 minuuttia pyyhkeen alla, sillä välin kun uuni lämpeää 200 asteeseen. Sämpylöitä paistetaan 20-30 minuuttia kunnes ne saavat väriä ja kuulostavat ontoilta koputellessa. Uuniin on syytä suihkutella vettä tai lisätä parikolme desiä vettä uuninkestävässä astiassa, niin kuoresta tulee rapea.

Tuloksena pitäisi olla muhkeita saksalaisen oloisia, mutta sisältä pehmeitä sämpylöitä, joissa on mukavaa seesamin makua.

Nopea pepperonipasta kermalla

Muistaakseni kerran jo blogasin risottotylisen pastanteko-ohjeen, mutten sitten äkkiseltään löytänyt sitä. Enkä kyllä enää muista missä ohjelmassa sitä tehtiin. Whatseover, tämän pastan saa tehtyä noin vartissa, mausteita ei juurikaan tarvita ja pasta elähdyttää kummasti krapulaista vatsaa.

Ainekset

  • 150-200 g pepperonia (tai vasta) pieninä kuutioina
  • 200 g (puoli pussia) spagettia, mielellään hyvin paksua (esim. kreikkalaiset tekevät tällaista)
  • 2 pientä sipulia tai 4 salottisipulia (100 - 150 g arviolta)
  • 700 ml vettä
  • oliiviöljyä
  • 2-4 valkosipulinkynttä
  • 2 dl kermaa
  • 0,5 - 1 dl raastettua parmesaania
  • tuoretta/pakastettua/kuivattua basilikaa
  • mustapippuria, chiliä päälle
Kaiken tuon oliiviöljyn jälkeen voi unohtaa jos niitä ei ole kaapissa tai hollilla, mutta parempi siitä tulee. Pepperonit pienitään puolen sentin kuutioiksi ja viskotaan pannulle paahtumaan. Samalla pienitään sipulit pieniksi kuutioiksi (tai miten nyt jaksaakaan), heitetään pannulle hieman oliiviöljyä ja lisätään sipulit kuullottumaan ja sekoitellaan. Tällä välin murskataan ja pienennetään valkosipuli - perään pannulle. 

Tässä kohtaa otetaan spagetti (tai muu vastaava pasta), puolitetaan tangot ja lisätään pannulle ja huljutellaan hieman seoksessa. Lisätään vettä hiljalleen niin, että pasta juuri peittyy ja annetaan erä kerrallaan imeytyä pastaan. Hommaan menee aikaa hieman pidempään kuin pastan keittämiseen, mutta ei paljon. Homma lopetetaan kun pasta on viittä vailla al dente, jolloin lisätään kerma. Sekoitetaan hyvin, lisätään päälle parmesaaniraaste ja mieluiten tuore basilikasilppu. Sekoitetaan nopeasti taas, tarkistetaan suola (tuskin tarvitaan enää parmesanin jälkeen), rouhitaan päälle mustapippuria ja mätetään lautaselle.

Ei sydänvikaisille. Jos on chilejä, niin ne kannattaa iskeä pannulle heti kättelyssä sipulien kera. Jos kermaa ei ole, niin pasta varmaan kannattaa päästää kypsemmäksi ennen pippuroimista.