28. syyskuuta 2011

Pastaa, pinaattia, pastaa

Yritin leikkiä jonkin aikaa sekä pastattomuutta että leivättömyyttä. Sitten keksin, että voin syödä kumpaakin, kunhan valmistan ne itse. Sitten opin valmistamaan kumpiakin itse. Ja nyt lipsun siitäkin. Oh well. Mutta pastaa on joka tapauksessa älyttömän helppo valmistaa itse, maku on mainio. Sen lisäksi tykästyin pinaatti-kermakastikkeisiin. Aluksi pari viritettyä simppeliä pastaa ja lopuksi pastanvääntöä.

Pinaatti-pinjansiemen-salamipasta

  • 400 g tuorepastaa
  • 50 g (2/3 ps) pinjansiemeniä - tai niin paljon kuin huvittaa
  • 100-150 g salamia
  • 50-76 g sipulia (1 pieni sipuli)
  • 1 valkosipulin kynsi
  • 125 g (1 ps) pinaattia
  • 2 dl kermaa
  • vettä, suolaa, pippuria, oliiviöljyä

Laitetaan vesi kiehumaan. Salami leikataan pieniksi kuutioiksi ja paahdetaan mikrossa. Reilut viisi minuuttia täysillä paperilla vuoratun lautasen päällä saa salamin rapeaksi. Pinjansiement paahdetaan nopeasti pannulla. Kuullotetaan sipulia hetki, lisätään valkosipuli, kuullotetaan vielä hetki lisää ja lisätään pinaatti. 

Tuore pinaatti suikaloidaan hyvin pieneksi ennen pannulle päätymistä ja pakastepinaatin voi vain viskaista pannulle. Pakastepinaatti ehkä kannattaa esisulattaa mikrossa, niin pannun kanssa ei mene aikaa niin kauan. Kuullotetaan joka tapauksessa pari minuuttia ja lisätään kerma.

Keitinveden pitäisi tässä kohtaa kiehua. Lisätään suolaa ja tilkka öljyä veteen (se vähentää kuohumista, voitte tehdä omia empiirisiä testejä toki ilmankin) ja tuorepasta perään. Pastan pitäisi olla valmista kolmessa minuutissa, mutta keitetäänkin vain kaksi. Pinaatti lienee hautunut vajaan viisi minuuttia. Maustetaan suolalla ja pippurilla.

Erotetaan pasta keitinvedestään siivilällä tai muulla itselle mieleisellä metodilla ja kipataan pasta pannulle kerman ja pinaatin joukkoon. Sekoitetaan nopeasti. Pasta kypsyy vielä hetken lämmössä, joten sen ei tarvitse olla ihan kypsää. Sekoitetaan joukkoon salami ja pinjansiemenet. Syödään. Nopeasti.

Kinkkupinaattipasta
  • 200 g kuivaa täysjyväpastaa
  • 200 g kinkkusuikaleita
  • 67,5 g (0,5 pussia) pakastepinaattia sulatettuna
  • 1-2 dl kermaa
  • 50 g (1 pieni) sipuli
  • 1 valkosipulin kynsi
  • suolaa, pippuria

Laitetaan pasta kypsymään kiehuvaan suolattuun ja öljyttyyn veteen (kts yllä). Pannulla kuullotetaan aluksi sipulia, valkosipulia ja parin-kolmen minuutin kuluttua vielä kinkkusiivutkin, jotta ne saavat ihan hieman pintaa. Heitetään pakastepinaatti perään, kuullotetaan vielä 5 minuuttia lisää ja lisätään kerma. Maustetaan suolalla.

Pastan pitäisi olla tässä kohtaa (10-12 minuuttia sähläyksestä riippuen) al dente, joten sen voi kipata pannulle ja sekoittaa kastikkeen joukkoon. Ja syödä.

Tuorepastaa itse vääntäen

Tämä on helppoa kuin mikä, etenkin jos on pastakone ja yleiskone. Osaavathan vanhat lukutaidottomat italialaisämm^Wnaisihmisetkin tämän, niin miksei terve nuorimies.

  • 300 g hienoja vehnäjauhoja (durumia jos on, muuten erikoisvehnäjauho ja käy se tavallinenkin)
  • 3 kpl kananmunia
  • 30 ml oliiviöljyä
  • suolaa
  • 0,5 - 1 dl yrttejä
Tuo 100 g jauhoja - 1 kananmuna - 10 ml öljyä tuntuu varsin hyvältä suhteelta. Munan voi toki korvata muullakin nesteellä ja öljyn ja suolan jättää pois. Mun mielestä ne nyt vain toimivat. Pastaan saa ihan uutta potkua, kun mukaan tungetaan yrttejä. Persilja, basilika, ruohosipuli ja timjami ainakin toimivat täydellisesti - sekä yksinään että erilaisina sekoituksina. Tuohon 300 g seokseen reilu kourallinen jotain yrttiä tuntuisi toimivan.

Pastanteon vaiheet ovat yksinkertaiset ja alla on osittain kuvitettuna vaiheet. Kämmäsin osan kuvista, joten nämä eivät ole saman satsin teosta, mutta periaate on sama.

(1) Lyödään kaikki ainekset tehosekoittimeen, jossa on taikinaterä (tai silppuri). Pyöritetään muutama sekunti, kunnes koko taikina on sahajauhon näköistä möhnää

Möhnää


Möhnä puristellaan isoksi klimpiksi, jota vaivataan pöydällä viitisen minuuttia, jotta taikinaan saadaan kunnolla sitkoa. Miksei pidempäänkin, mutta taikina on hyvää kun se alkaa olla pehmeän silkkistä. Lopputyöstö hoidetaan pastakoneella. Pastakoneena mulla on Imperia SP150 parilla eri teräpaketilla. Niitä saa välillä Amazonista jollain 75 % halvennuksella, jolloin 120 punnan paketti oli enää noin 15 tuorepastapaketin hintainen.

Whatsoever, nyt pasta jaetaan kahteen noin nyrkin (tai appelsiinin by Jamie) kokoiseen möykkyyn. Näistä kaulitaan, tai painellaan, sen kokoinen levy, jonka saa juuri tungettua koneesta läpi suurimmalla asennolla. Pasta kaulitaan melko runsaan jauhon kanssa ja jauhoa käytetään reippaasti myös konettamisen aikana. Prosessi kulkee suunnilleen näin:


  1. Rullaa pasta koneesta läpi
  2. Jauhota pinta
  3. Taita kaksinkerroin
Tämä ketju toistetaan koneen suurimmalla asennolla ainakin viisi, ehkä kahdeksankin kertaa. Pastan pitäisi alkaa tuntua elastiselta ja joustavalta. Tämän jälkeen samaa proseduuria käyttäen rullataan pastaa koneesta läpi siten, että joka kerran jälkeen aukkoa pienennetään yhdellä, eikä pastaa enää tarvi taitella. 

Sopiva paksuus on kiinni mausta ja käytöstä, sellainen puolen millin läpikuultava levy oli ainakin mun mielestä mainiota tagliatellelle. Jos pasta tässä kohtaa tuntuu murenevalta, niin laiskottelit vaivaamisen kanssa. Pitkän taikinalevyn voi laittaa kuivahtamaan vaikka kaappiin - toivottavasti tuli ostettua keittiön kaappeihin vaakatasossa olevat kahvat.

Pastaa kuivumassa (vihreät ovat yrttejä, eivät hometta)
Lopuksi pasta vain veivataan leikkelöintiterän läpi. Siitä voi toki itsekin leikellä veitsen kanssa tagliatelleä tai tortellineja tai muita mielenkiintoisia geometrisia kuvioita. Mä teen useimmiten paksua tagliatellea tai tällaista spagettimaista höttöä.





Punajuuri-fetajuustorisotto

Sisäinen madcook-hetki tuotti tämänkin neronleimauksen, sillä päässä liikkuivat sekä risotto että fetajuustopunajuurikeitto. Toimiihan makeahko kurpitsarisottokin, niin miksei sitten tämäkin? Näin simppelisti mokoma saatiin aikaiseksi noin 20 minuutissa ml. kaupassa käynti, koska kesken kokkaamisen huomasin, ettei mulla ole riisiä. Tai fetajuustoa. Eikä olutta.

Ainekset
  • n. 150 g punajuuria
  • n. 100 g fetajuustoa
  • 2 dl risottoriisiä (tai puuroriisiä)
  • 2 pientä sipulia (75 g ehkä)
  • 1-2 valkosipulin kynttä
  • 7 dl kasvislientä (1,5 kuutiota)
  • 1-2 tl timjamia
  • 2 rkl punaista balsamico-etikkaa
  • voita, oliiviöljyä
  • suolaa, pippuria
Toteutus

Punajuuret - pari pientä riitti - kuoritaan ja kuutioidaan suurpiirteisesti ja laitetaan kiehumaan reippaasti suolattuun veteen. Sipulit ja valkosipuli kuutioidaan pieneksi. Sipuli laitetaan kuullottumaan voi-öljyseokseen ja kun se on melkein valmista, lisätään riisi ja valkosipuli. Kuullotetaan vielä lisää, kunnes riisi on kauttaaltaan kuullottuneen oloista.

Jos olisi ollut valkkaria, sitä olisi hyvä heittää tässä vaiheessa 2 dl joukkoon ja kiehutella pois. Muussa tapauksessa aletaan lisätä kasvislientä desi tai pari kerrallaan. Sekoitetaan välillä hyvin ja annetaan liemen imeytyä lähes kokonaan ennen kuin kaadetaan lisää. Lisäsin kuivtun timjamin ekan nesteannoksen jälkeen sillä ajatuksella, että se pehmenisi ja maustaisi koko sopan. Ehkä tuore kannattaa lisätä lopuksi.

Riisin kypsymiseen menee 13-15 minuuttia, punajuuriin 10. Eli kymmenen minuutin kohdalla napataan punajuuret pois kiehumasta, valutetaan, kipataan takaisin kattilaan ja päälle roiskitaan balsamicoa. Sopii hyvin makean punajuuren kaveriksi.

Kun viimeinenkin tippa kasvislientä on käytetty ja riisi on lähes al dente, kipataan punajuuret ja fetajuusto joukkoon. Annetaan hautua ihan hetki, jotta juusto vähän pehmenee. Syödään. Ehkä olen sairas ihminen, mutta pidin tästä kovasti.

Mulla on melkoinen läjä kirjoittamattomia virityksiä odottamassa sitä, että saan tehtyä kuville jotain. Edes tuupattua picasaan.Stay tuned, tai jotain.