Tein vastaavaa joskus aikaisemmin korianterin ja kardemumman kanssa, mutta tulos jäi vähän laimeaksi. Jospa koitetaan uudestaan reilummalla maustekädellä. Citymarketissa oli jopa sopivasti kana sisäfileetä. Hämmentävästä anatomiasta huolimatta Google löysi sopivan oloisen reseptin, joka 600 g kimpaleelle sovitettuna on jotain seuraavaanlaista:
Suunnitelma
Valmistelu: 15 min, marinointi reilusti yön yli 24 h, paistaminen 1 h
- 600 g kanan rintafileitä
- 0,5 l maustamatonta jogurttia
- tiraus oliiviöljyä
- 2 yksikyntistä valkosipulia
- n. 5 cm tuoretta inkivääriä raasteena (2-3 rkl)
- 2 limen mehu
- kanelitanko
- pari tuoretta chiliä omista puskista
- jeeraa (roomankuminaa)
- mustapippuria
- suolaa
Sotketaan hakkelus, lime ja mausteet keskenään vuoassa. Maistaminen lienee turhaa, mutta mausteita on sopivasti jos silmät vuotavat olohuoneessa. Sekoitetaan koko roska jogurttiin ja maistetaan nyt. Säädetään pippuria ja jeeraa sen verran, että erottuvat. Tavoitteena on kevyesti tulinen sotku, jossa maistuvat jeera, inkivääri ja valkosipuli.
Omat chilini ovat melko voimakkaita, reippaasti jalapenoja tulisempia, muttei kuitenkaan habaneroja. Tahnat ja jauheet varmaan toimivat yhtä hyvin, mutta käytetään näitä kun kerran satoa tuntuu vieläkin tulevan.
Asetellaan kuolleen kanan palat vuokaan marinadiin ja liikutellaan siten, että marinadia on joka puolella. Kääritään vuoka kelmuun ja jääkaappiin odottamaan seuraavaa päivää.
Ohjeessa kanan palat paistettiin kahdessa 30 min erässä. En nyt löytänyt yksiselitteistä ohjetta pitkään haudutukseen, mutta tämä lienee ihan käypäisä ohje. Lopusta marinadista saanee keiteltyä kokoon kastikkeen lisukkeille. Mutta tämän näkee huomenna.
Aftermath
Töiden jälkeen laiskotti, enkä jaksanut lähteä paistamaan kahta erää. Eli työnsin koko roskan 175 asteiseen uuniin. Lisukkeeksi tuli täysjyväriisiä (en pidä siitä yhtään, mutta ei ollut muuta) ja glaseerattuja porkkanoita ja paprikaa, josta plogailen myöhemmin jos vielä jaksan. Nämä toimivat mainiosti lisukkeena riisille ja oikeastaan mille vain. En oikein jaksa enää höyrytettyjä vihanneksia, joten pakolliseen ruokaympyrän kulmaan pitää ujuttaa jotain ekstraa.
Tuollaisen nykyisen rasvattoman, laktoosittoman, ilmeettömän ja mauttoman jogurtin käyttäminen pitkässä haudutuksessa olikin vikatikki, jogurtti ei kestänyt sitä. Tulikin kökkäreistä, eikä sellaista paksua kastiketta, jota olisi odottanut. No, seuraavalla kerralla ostetaan mainiota turkkilaista jogurttia ja perheen pierutautiselle lääkettä.
Mutta maku oli kerrassaan loistava. Paistoajasta olisi voinut tiputtaa 20 min pois, sillä nyt kana melkein hajoili koskiessa. Enpä löytänyt jeera-purkkia mistään, joten tyydyin lisäämään curry-sekoitusta (korianteria, mustapippuria, tilliä, kurkumaa, jeeraa ja jotain, mitä en muista). Kurkuma värjäsi paistoksen ikävän keltaiseksi, mutta maistui sentään hyvälle.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti