Ankka

Teinpä ensimmäisen kerran itse ankkaa. Harmi, että tulee syötyä niin harvoin. Ankka on kerrassaan mainio elukka; maistuva, murea, helppoa tehdä, halvempaa kuin sisäfile ja maukkaampaa, sekä varsin mainiota luettavaa (paitsi nämä nykyiset italialaiset viritykset, jotka ovat lähinnä säälittäviä).

Ankan lisäksi pöydällä oli omatekoisia gnoccheja (jotka menivät taas perseelleen), punaviinikastiketta, mikrotettuja vihreitä papuja ja halloumi-juusto salaattia kastikeella. Viininä oli mainiota juhlista yli jäänyttä Graffigna Malbecia. Dokumentoin tuon punkkukastikkeen vielä erikseen, koska se on lopultakin sen verran onnistunut keitos, että sitä kehtaa tarjoilla muillekin.

Ainekset 
Aikaa menee kastikkeeseen + ankkaan yhtä aikaa n. 30 minuuttia. Gnocchien kanssa hölmöilyyn turhaantui ihan helvetisti aikaa. Valmisteluja ei juuri tarvittu.

• n. 400 g ankan rintaa (kahdelle melko sopiva määrä, vaikka paistaessa käntty pieneneekin melkoisesti rasvan sulaessa)
• hunajaa, suolaa ja pippuria mausteeksi
  
• halloum-juustoa (125 g tms)
• pari tomaattia
• salaattia
  

Salaatti

• 3 tomaattia
• puolet jäävuorisalaatista
• oliiviöljyä noin sentti
  
• balsamico-etikkaa noin sentti
• mustapippuria 
• n. 150 g halloumi-juustoa 
  

Ankkareseptejä on pilvin pimein, mutta paistotapa on aina suunnilleen sama. Tämä oli eka googlen tekemä löytö.

Huoneenlämpöiseen ankanrinnan rasvakerrokseen viillellään salmiakkikuvio (jos ei ollut jo lihatiskiltä tullessa), jotta rasva pääsee valumaan vuolaana. Hierotaan rasvapuolelle hieman suolaa. Paistetaan vajaat 10 minuuttia keskilämmöllä, kunnes rasva on sulanut ja pinta on mukavan ruskea. Käännetään ja paistetaan vielä hetki, kunnes pinta on ruskea. Laitetaan vuokaan rasvapuoli ylöspäin, sivellään päälle hunajaa ja rouhitaan mustapippuria. Rouhaisin vuoan pohjalle vielä hieman merisuolaa.

Paistetaan 200 asteiseisessa uunissa 10-15 minuuttia, 10 minuutissa sisus jää hieman punertavaksi, 15 minuutissa tuli kypsäksi (teki mieli kypsää tällä erää).
Punkkukastikkeen voi laittaa kiehumaan hieman ennen kuin alkaa käsitellä ankkaa. Linnun rinta kääräistään vielä folioon vetäytymään vajaaksi 10 minuutiksi, joten nämä valmistuvat samaan aikaan.

Lisukkeiden kanssa en jaksanut kikkailla ja löin vain pavut mikroon sulamaan. Ne ovat aina hyviä. Jos eivät ole, niin hieman voita päälle ja taas maistuu.

Vaimo taisi haluta salaattia vain, jotta pääsi testaamaan salaattilinkoa. Tuo Hackmannin vempele olikin aika mainio, sillä sillä voi myös kuoria perunoita.
Mutta salaatti on simppeli, pilkotaan aineet ja sekoitetaan ne isossa kulhossa. Kastikkeeseen tuli lasin pohjalle oliiviöljyä ja balsamicoa yhteensä pari senttiä, sekä pari-kolme rouhaisua pippuria myllystä. Suolaa ei kannata lisätä missään nimessä, sillä halloumissa on sitä muutenkin jo kardiovaskulaarisia määriä. Simppeliä ja hyvää.

Pidän suuresti gnoccheista, mutta en vain saa niitä tehtyä oikein. Italiassa ne olivat mainioita, melkein suuhun sulavia. Mä sain aikaiseksi sitkeitä ja vetisiä klimppejä, jotka tosin olivat ihan ok makuisia sen jälkeen kun ne oli uppokeittänyt ankan jämärasvoissa. Liikaa jauhoa? Liian vähän jauhoa? Vääränlaisia perunoita? Kaikki reseptit ovat saman kaltaisia 1 osa jauhoa, 3 osaa perunaa ja 1 kananmuna. Ehkä en vain osaa. Kaiken lisäksi niissä on hommaa aivan helvetisti.