AWY:n possukeitto ja hiivaleipää

A.W. Yrjänä pitää kirjoittaa ruokakolumnia hesarissa. Hieman yllättävää, mutta tuntuupa herra ymmärtävän rokkaamisen lisäksi jotain ruoastakin. Possukeitto osoitautui erinomaiseksi pöperöksi siasta huolimatta. Koska en osaa olla säätämättä reseptejä ja ihan kaikkia aineita ei ollut, päädyin tekemään muutaman säädön.

Sian lisäksi lisäsin n. 50 g meetwurstia ja paahdoin sen sian palojen joukossa rapeahkoksi. Tämän ansiosta suolaa ei olisi tarvinnut lisätä lainkaan. Borlottipapuja (tai borlotto-) ei ollut lähikaupassa, joten käytin tavallisia ruskeita papuja. Niistäkin tulee ihan mukuva sose. Lipstikkaakaan ei ollut, mutta koska sen pitäisi maistua samankaltaiselle kuin lihaliemikuution mausteet, korvasin toisen kanaliemikuution lihaliemikuutiolla. Worcester-kastiketta ei ollut, joten lisäsin chilikaupan Jack Daniels -grillikastiketta (se maistuu hieman samalle).

Piripirin sijaan taas käytin intialaista chiliä, joka yhdellä teelusikallisella taikoi liemen keyvesti tuliseksi. Sipulikin oli punasipulia ja persiljan jätin kauppaan, koska en pidä tuoreesta persiljasta. Taustalla soi Musiikin ystävälliset kasvot (liiiiiihaaaaaakiiiiiiiiirrrrrjaaaaaaaaa) ja kanssa-artisti YUP:n Keittoruokaa.

Mutta keitto oli oikein mainiota, tukeva, maukas ja chilin kanssa mukavan tulinen. Tämä palautti uskon sikaan ruoka-aineena. Smetanasilmä kruunasi keiton ja hiivaleipäkin onnistui. Vastoin kaikkia järjen sanoja, en nauttinut keittoa tumman oluen kanssa. Sen sijaan testasin Laitilan panimon jouluportterin, joka ei nimestään huolimatta ole olutta, vaan limonadimainen mallaspohjainen juoma. Hyvää. Maku muistutti lähinnä Olvin Omenalimonadia (sitä mustaa, joka ei kyllä muistuta omenaa lainkaan).

Mutta asiaan. Hiivaleipä tuli tehtyä vahingossa, koska vanhahko kuivahiiva ei tainnut jaksaa kohottaa leipää kunnolla. Siirryin sujuvasti taikinan juuren tekemiseen. Alkuperäinen resepti löytyy useammastakin lähteestä. Tämä on mukavan simppeli leipä, jota tehdessä ei tarvitse liata käsiään. Leipäkoneella tällaista makua ei saa, eikä oikein mikän kaupasta saatava leipäkään vastaa tätä. Leipien rakenne on useimmiten aivan liian kuohkea.

Hiivaleipä

Juuri:

• 0,5 l vettä
• 2 rkl siirappia, sokeria tai hunajaa
• 6 dl hiivaleipäjauhoja
• 0,5 pussia kuivahiivaa

Käytin myös jämiksi jääneet neljän viljan puuron tähteet. Koska tästä piti tulla simppeli leipä, suolaakin oli mukana pari teelusikallista. Normaalisti se lisättäisiin vasta taikinaan.

Sekoitetaan aineet ja jätetään vuorokaudeksi odottelemaan. Tuloksena pitäisi olla kupliva, osittain kohonnut taikina.

Taikina:

• 2 tl suolaa
• 5-n dl hiivaleipäjauhoa
• sulaa voita tai öljyä (aika monessa ohjeessa lisätään, mä en käytä kuin ehkä oliiviöljyä maun vuoksi)
  

Taikinaan pitäisi sekoittaa jauhoa niin kauan, että siitä tulee vaivattavaa. Halusin päästä taas helpolla, joten sekoitin puulastan avulla jauhoja n. 5 dl, mikä jätti taikinan hyvin löysäksi. Kohotin taikinaa 30 min ja kaadoin pellille. Pintaan pistellään haarukalla muutamia reikiä tai sitten viiltoja, kuinka luovalla päällä sitä ikinä onkaan. Reiät saavat leivän nousemaan tasaisesti. Löysän taikinan tuloksena on littana leipä, jossa on kuitenkin maku oikea.

Tämän tyyppisellä virityksellä saa leivän rakenteesta kuohkean, eikä sellaista tyypillisen sakean jauhoista ja melkein kuivaa, kuten aika usein kotitekoisista leivistä tulee. Ehkä pitäisi ostaa muutama leipävuoka ja koittaa onnistuuko tällä reseptillä vuokaleipä. Tavallisten limppujen tekeminen on aivan liian vaivalloista ja sotkuista, jotta sitä jaksaisi harrastaa muuten kuin kokeilumielessä.